sunnuntai 3. marraskuuta 2013

#Marrasputki päivä 3

Kolmas päivä ei vielä tuottanut ongelmia. Jalat on vähän jäykät mutta niin ne aina kun taas aloittelee kunnolla säännöllistä treeniä. Lenkkien pituudet on sen verran lyhyitä, että eiköhän tämä tästä jatku ihan mukavasti kuun loppuun jos mitään isompia ei tule.

Eka kärrytellen poikasen kanssa hyvin rauhallisesti usvaisessa syysilmassa.

Toka päivällä vauhtileikinomaisesti poluilla omalla lähimaastolenkillä, pakkalatraililla. Samalla uusien Vertical K:iden testailua. Onhan unelmakenkä märällä kalliolla. Pohja pitää erinomaisesti. Päällinen on sen verran löysää kangasta, ettei alamäissä ja tiukoissa käännöksissä tukevuus riitä. Tuntuu, että jos oikein painaisi, niin jalka tulis saman tien ulos kengän kyljestä. Hiekkateillä ja helpoilla poluilla mukavan keveä ja nopea. Kantaa on omaan makuun sopivasti, ei liikaa muttei mikään 0-droppikaan. Akillekset pysyy hyvinä. Moitittavaa tulee reilusti mutaisen maan ominaisuuksista. Pohjakuvio on sen verran matala, ettei pitoa juuri löydy. Märillä pitkoksillakin jalka pitää kohtuullisesti. Jos Ultravasassa on kuivaa, niin todennäköinen kisakenkä sinne.

Illan lenkille oli taas vähän hankalanpi asennoitua. Kun baanalle taas pääsi, niin ihmeen hyvin tuollainen perusvauhti kulkee, suorastaan erinomaisesti. Lenkin teema oli tsekata marrasputken lähimpien kilpailijoiden lähialueet. Jupea ei näkynyt mutta ei ollut sinänsä yllätys, että Jörö oli hölkkäilemässä Vantaajoen rantaa! Pienen juttutuokion jälkeen hilputtelin kotio ja höystin junnaavaa lenkkiä 4x50m rennoilla vedoilla.

Hyvä päivä!
Usvainen Vantaa

Alku pakkalatrailille


Mitä näet kuvassa? Minä näen 4 ihmisen asettamaa estettä urbaanille estejuoksijalle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti