Loppukauden rimpuilu BUFF Trail Tour Finlandilla

Tiivis kisatahti, siinähän se meni palautuessa ja taas viritellessä kuntoa! Nyt viimeisen osakilpailun jälkeen päälimmäinen fiilis on, että HUH HUH, tulipahan tehtyä!

Tässäpä lyhyt yhteenveto Pallaksen jälkeisestä elämästä:

Autoilu ja kisa väsytti Pallasta seuraavalla viikolla. Tämä sai kuitenkin väistyä Kimmon hieronnan ja kevyen liikennehdinnän avulla kun lauantaina lähdettin Jannen kanssa jo kohti Itävaltaa. Upea treenireissu nyt vähän rennommalla otteella:

https://www.storehouse.co/stories/b9htx-yak-otzi-tour
https://www.storehouse.co/stories/b0hne-yak-otzi-tour
https://www.storehouse.co/stories/b10ux-yak-otzi-tour

Vuorilla jalka nousi tosi hyvin, eikä juurikaan tullut huomattua mäkitreenin minimaalista osuutta tämän vuoden aikana. Näemmä vanhoilla pohjillakin homma luonnistuu!

60h viikon jälkeen otin viikon kevyesti ja pyrin hakemaan kadotettua rentoutta. Osin juoksu kulki ja osin oli tosi nihkeää. Ajattelin päissäni, että Porvoossa juostu puolikas olisi hyvä kisa ja treeni. Lähdössä kolmeenkymmeneen kivunnut helle piti huolen siitä, että ajatuksessa ei ollut mitään järkeä. Tulipa harjoiteltua kanttailuakin! Stressi kohosi kohti seuraavaa Trail Tourin kisaa Nuuksio Classicia. Kadoksissa ollut vire kuitenkin alkoi löytymään tosi kevyen kisaviikon ansiosta.

Kuva Juha-Pekka Konttinen

Nuuksio Classicin alkuperäinen tavoite 3:40 jäi vain hiuskarvan päähän. Kisa meni kohtuullisen nihkeissä fiiliksissä mutta kello ei tykännyt kovin pahaa. Draamankaari oli kutakuinkin:
Alku rennosti ja kevyesti, kympin jälkeen soolojuoksua ja kolmeen kymppiin oli tosi nihkeää ja pummailin lisäksi pari kertaa. Loppuosa taas tuli oikeastaan aika hyvin omaan kuntotasoon. Mistään huikeista sijoista ei tarvinnut tuolla kamppailla ja johtajan paitakin vihdoin siirtyi harteilta oikealla juoksijalle ;) Ensimmäinen Nuuksio Classic maistui hyvälle. Reitti oli hienon vaihteleva osin tutuilla poluilla. Muut juoksijat ja yleisön kannustus oli mahtavaa! Kaikilla oli poluilla hyvä mieli ja pilke silmäkulmassa.

Kuva Nuuksio Classic / onevision.fi

Raskas edellinen kuukausi kulutti voimavaroja ja niitä lähdin täyttämään vaimon kanssa Berliiniin. Alunperin juoksukengät piti jättää kokonaan matkasta mutta tein kuitenkin kolme tosi kevyttä hölkkää viikon aikana. Tyypilliset narkkarin toimintatavat.

Kuva Tuomas Nupponen

Henkisen ja fyysisen palautusviikon jälkeen juoksu kulki kuin unelma kahden viikon ajan. Ehkä näitä pitäisi tehdä useammin??? Tein tämän jälkeen varmasti parhaan treeniviikon koko vuonna. Heti alkoi myös odotusarvot loppukaudelle kasvamaan. Puistolajuoksun kävin nykimässä tämän kaksi viikoisen lopussa kovana treeninä. Korkeasta syketasosta huolimatta jalka nousi ja juoksussa oli hieno kontrolli. Kisasta oli viikko Trail Tourin finaaliin Vaaroille. Koko tourin kolmas sija näytti vääjäämättömältä, joten mitään isoa tavoiteltavaa maralle ei jäänyt. Oikeastaan halusin juosta loppuun vielä hyvän juoksun ja nauttia kisan tunnelmasta ja tuttujen seurasta.

Kuva Vaarojen Maraton

Juoksu lähti liikkeelle hyvin vaikka viimeisen viikon meno oli tuntunut taas vähän nihkeältä. Kiven kova Tourin kärki katosi hetkessä horisonttiin siitäkin huolimatta, että omat ekat kilsat näytti 4:00 ja 3:30min/km. Parin kaverin kanssa juostiin aika samoissa alku mutta ennen kiviniemeä karistelin heidät. Heti alusta otin ylämäet kävellen ja kevensin hankalissa kohdissa, etten olisi puskenyt voimia heti. Ryläys vielä odotti. Salmen ylityksessä pääsiin suoraan hyppäämään veneeseen. Kiviniemessä nopea pullojen täyttö. HartSportti oli loppu :)

Kuva Vaarojen Maraton

Toinen puolikas alkoi raskailla nousuilla enkä puskenut niissäkään. Nyt tuli enemmän retkisarjalaisia  selkä edellä vastaan ja kaikki kannusti ja jokaiselle pyrin itsekin jättämään hyvän mielen vastalahjaksi. Näistä sai voimaa! Tekniset laskut sujui tosi hyvin ja pikkuhiljaa sain taas yhden oman sarjan selän näkyviin. Kaveri ei kauaa roikkunut takana. Ryläyksen jälkeen tuntui tosin itelläkin reisi vähän loppuvan. Tiet pelastivat. Toisaalta niissä olisi pitänyt vielä pystyä juoksemaan hyvin. Sain hetkittäin ruoskittua kroppaa pitämään vauhtia mutta puhtia kunnon lappamiseen ei enää ollut. Loppu meni aikalailla jo olutta odotellen. Viimeiseen mäkeen sain vielä hienoa motivointia ja välittämistä. Kävellä ei saanut, toisaalta juoksu oli lähinnä kävelyn naamioimista juoksuksi!

Kuva Jarkko Torvinen

Loppuaika oli juurikin keskivälissä haarukkaa mihin ajattelin itellä olevan mahdollisuus. Unelmoin kovasta tuloksesta mutta tämä oli jälleen tällainen torjuntavoitto. Viikonloppu kuitenkin oli täynnä hyvää tunnelmaa ja kyllä Koli tarjoaa upeat puitteet polkukauden lopetukseen! Kun kuitenkin fiilistelyn lisäksi on tulosurheilusta kyse, Inov-8 Mud Racing Team saalisti Vaaroilla hienosti hopeaa, pronssia ja minäkin tulin kuudentena maaliin. Tomi meni kokonaiskisassa tosiaan ohi mutta Jussi jäi taakse ja oli neljäs yhdellä kisalla vähemmän. Jussi lietsoi itsensä loppukaudesta sellaiseen kuntoon, että heikompia hirvittää! Olin siis pitkän kauden lopussa tourin kokonaisilpailussa kolmas! Enpä olisi uskonut!

Kuva Vaarojen Maraton

Nyt on takki ainakin hetken tyhjä ja vaikka marraskuussa odottaa vielä maantiemaraton, on nyt aika ylimenokauden. Lenkkeilen jos lenkkeilen ja parin viikon kuluttua perustreeniin.

HUH HUH, tulipahan tehtyä! Melkoinen "välivuosi"!

BUFF Trail Tour Finlandin neljäs osakilpailu - NUTS Pallas 55km

Viitaten edelliseen postaukseen, lauantai OLI lähes pöljä päivä!

Aamu alkoi puurolla ja siitä siirryin sujuvasti huoltamaan todellisia gladiaattoreja, 125km:n juoksijoita, joita tipahteli Pallaksen huoltoon harvakseltaan. Kuulin samalla, että muutama kova poisjäänti olisi 55km:n matkalla. Tavoite tarkentuin näin kakkossijaksi.

Startista lähdettiin reippaasti lyhyen alamäen jälkeen isoon ylämäkeen kohti Pallastunturin huippua. Henkalle oli kerrottu sen olevan juostava mäki ja hän katosikin koko loppumatkaksi horisonttiin. 2014 vuodesta mäki oli jyrkentynyt kun nyt iskettiin heti Pallastunturin huipulle, eikä loivempaa perusvaellusreittiä. Alussa ajatus oli seurailla eka ylämäki millaisia menohaluja muilla on ja passailla parhaan taidon mukaan. Jalkanen, Nurmi ja muutama oudompi juoksija heitti heti ohi kun vähän himmailin. Hain omaa rytmiä ja otin enemmän kävelyä mitä muu ryhmä silläkin uhalla, että saavat vähän eroa.

Kuva Asta Heikkala

Rakkanousussa suunnitelma jalostui reippaaseen rallatteluun alamäkeen. Jalka ja kunto tuntui sen verran hyviltä. Ylhäällä yksi uudempi kaveri, ilmeisesti Joni Seppä, oli tehnyt jo selvän eron meihin muihin eikä Ansiota ollut enää mailla eikä halmeilla. Kivikossa oli alkuun vähän hankala hakea jalansijaa ja teki mieli koko ajan ihailla upeita maisemia. Nilkan nivelsidevammaisena katse pysyi kuitenkin tiukasti maassa.

Kuva Jari Soikkeli

Alamäkeen taitettaessa aloin rallatella ja miten upeaa se olikaan. Kivikoissa piti hetkittäin vähän himmailla mutta alempana tunturia oli sopivan pehmeää polkua! Muut jäi taakse ja Seppäkin tuli vastaan etsiessään tippunutta karttaa. Alempana tunturissa jäin arpomaan vähän reittiä. Muut paitsi Seppä olivat jääneet taakse. Perästä kuitenkin tultiin, joten selkeästi oikea reitti.

Reilun alamäen jälkeen tasaisella jalka ei enää noussutkaan ihan niin iloisesti. Hipsuttelin silti omaa vauhtia ilma stressiä. Takana seurattiin. Hörppäilin toiseen pulloon laittamaa urheilujuomaa ja vetelin välissä geeliä ja suolatabuja. Ihailin epätasaisesta polusta huolimatta välissä maisemia. Ekan puolikkaan aikana syöksyinkin kiviseen tantereeseen yhteensä kolme kertaa. Kertaalleen ihan kuperkeikan kanssa. Onneksi mitään isompaa ei sattunut. Maisemien ihailu ja ajattelu yleensäkin on vaarallista polkujuostessa! Kotijoukot sen sijaan pidättivät hengitystä. Ilmeisesti GPS-träkkeri oli livahtanut repustani Vuontiskeron kompuroinnissa. Juoksentelin kuitenkin autuaan tietämättömänä tästä hyvällä fiiliksellä.

Kuva Aapo Laiho / NUTS

Toinen toistaan hienompia tunturipaljakoita ja maisemia tuli eteen. En ollut huolissani mistään kun oma juoksu sujui sen verran hyvin. Välissä oli tunne, että voisi pistää vähän lisääkin pökköä pesään. Maltoin kuitenkin. Yllättävän lämmin ilma janotti sen verran, että jo 15km:n kohdilla molemmat pullot olivat tyhjät. Pari ojaa tuli vastaan mutten malttanut jäädä täyttämään pulloja. VIRHE!
Toinen pieni reitin hakeminen tuli Suastunturin ja Lumikeron välisessä kurussa kun kävin katsastamassa kämpän vessareitin. Onneksi takana vielä seurattiin ja oikea polku löytyi nopeasti. Merkinnätkin olivat hyvät vaikken niitä heti huomannut. Epun sanat kaikui korvissa, "jos et näe merkintöjä, pysähdy!"

Nousuissa kävelin jyrkimpiä kohtia mutta sen verran loivapiirteisiä tunturit oli, että ihan hölkällä niitä tällainen raskaampikin juoksija pääsi ylös. Jano siinä vaan kasvoi. Hannukurun huollon lähestyessä ajattelin pysähtyä juomaan yhden pullon ja täytän vielä molemmat täyteen ennen kuin jatkan matkaa. Etukäteen Jannen kans puhuttu ammattilaishuolto kuitenkin odotti, ei siitä voinut kieltäytyä. Molemmat pullot vauhdista varvikkoon ja täydet pullot juoksusta mukaan. Siinä ei juuri rytmikään kärsinyt. Nestehukkaa lievensin juomalla nopeasti toisen pullon juoksussa. Seuraava ja viimeinen huoltopiste olisi lähes yhtä kaukana, 18km:n päässä.

Pidin kohtuu hyvää tahtia yllä, fiilistelin ja kannustelin parhaani mukaan 125km:n selkiä ohittaessani. Suomen toiseksi kovimmat sauvakävelijät ja tietysti Anna oli mukava nähdä vain muutamia mainitakseni. Yleissilmäyksellä kaikki tuntuivat menevän yllättävänkin kovaa vauhtia. Polku oli toki hyvin juostavaa mutta sai siinä ihan töitä tehdä, että saavuttaa pidemmän matkan menijöitä.

Muutama tunturi ohitettiin harmittavasti kyljestä. Onneksi Pyhäkero paistatteli uljaana auringonpaisteessa. Noukin ojasta vähän lisää vettä ja tungin suolaa suuhun. Kevyttä kiristystä tuntui takareisissä. Mulla ei normaalisti juuri kramppaile, joten vähän huolestutti. Paita oli ihan koppurana läpipuskevasta suolasta. Yritin syödä geelejä sen minkä vain sain upotettua. Koko reissun aikaan meni reilu 1 geeli/h, eli ihan liian vähän. Nestettäkin kului vain alle 3 litraa. Nousu Pyhäkerolla meni vielä hyvällä tahdilla ja odottelin jo viimeistä laskua minkä aioin rallatella vieläkin reippaammin kuin aiemmat laskut. Meno tuntui vielä todella nautinnolliselta ja vaeltajat kannustivat vielä vähän kiristämään tahtia.

Kuva Aapo Laiho / NUTS

Alamäkeen se sitten iski. Yritin juosta reippaasti mäkeä alas mutta palleaan/vatsaan alkoi tulla krampin oireita. En pystynyt hengittämään kivulta. Jouduin jännittämään koko ylävartalon helpottaakseni oloa. Tunne ei tullut ensimmäistä kertaa. Usein rento-syvä hengitys auttaa, nyt ei puhettakaan. Juoksin hyvää baanaa puoliksi kaksinkerroin ja harmitti. Olin odottanut tätä mäkeä. Flow oli poissa.

Taistelin itseni huoltoon. Ajattelin, että tasaisella sitten taas takaisin normaaliin rytmiin. Etukäteen ajattelin, etten tarvisi vikaa huoltoa. Otin kuitenkin urheilujuomaa. Nesteet oli vähissä, eikä geeliä voinut ajatellakaan ottavansa vatsan vuoksi. Jatkoin eteenpäin juosten. Kramppi helpotti mutta vauhti ei kiihtynytkään enää. Jalka oli raskas. Oli ihan sairaan kuuma. Takaraivoon alkoi kehittyä ajatus taka-ajajista. Kun lopun 10km:n tiejakso alkoi, ajattelin, että kyllähän se nyt tiellä aina jotenkin kulkee. No ei kulkenut!

Hiippailin sen minkä vain pystyin ja kykenin. Kävelin vähän ylämäessä. Vilkuilin taakse koska tullaan ohi. Odottelin asvalttia. Siitä sitten viimeistään kunnon juoksu taas käyntiin. Jälleen turha toivo. Pitkällä matkalla ollut Viinikoski tuli selkä edellä vastaan, Janne kannusti ja soitteli PTL-kelloa tienvieressä. Hetken asento nousi vielä juoksunomaiseksi muiden tsemppaamana mutta sitten tajusin, etten pääse maaliin jos jatkan. Asento ja vauhti tipahtivat. NUTS:n kylttejä alkoi tulla vastaan. Ensin 3km maaliin, sitten kaksi. Tajusin, että hitaasta vauhdista huolimatta takaa ei enää tultaisi ohi. Fiilis alkoi nousta. Tämä päättyisi sittenkin hyvin.

Kuva Janne Marin @jannenpolut / Twitter

Mutkan jälkeen maali häämötti. Punainen matto ja hurraava yleisö otti urhoolliset kulkijat vastaan. PTL-kello kilkatti. Kellokaan ei näyttänyt liikaa. 5:09:10 asettui hyvin tavoitteen puoliväliin. Etukäteisajatus oli juosta 5:00-5:20. Reitinmuutos oli tuonut 2014 vuoteen +100-200m nousua lisää ja 1-2km matkaa lisää. Siihen nähden aika oli oikeastaan erittäin positiivinen yllätys. Kärkeenkin ero jäi oletettua lyhyemmäksi ja tietysti 2. sija lämmittää erittäin paljon mieltä. Istahtaessani kanssajuoksijoiden seuraan palauttelemaan sain kevyen flow-tilan vielä uudelleen päälle. Oli hienoa seurata maalialueella valoisaa iltaa ja maaliin tulevien juoksijoiden tunnemyrskyjä. Voittajia jokainen!

Oli todella hieno reissu, kisa ja erityisesti reitti! Kiitos koko polkujuoksuporukalle ja tietysti upean kisan järkänneelle NUTSin jengille!

PääNUTS Eppu

Seuraava kisa jää väliin lähes synnyinmaisemissa Pyhällä mutta vähintään yhtä hieno reissu odottaa Etelä-Tirolin vuorille North J´s tiimillä! Siinä viikko livahtaa nopeaan.

Kuva @sambarunning / Twitter

NUTS Pallas ennakko

Jaha, olisi aika seuraavan seuraavan BUFF Trail Tour Finlandin osakilpailun.

Vierumäki kuukausi sitten oli aika horroria. Välipaloja senkin jälkeen neljään viikkoon mahtuu Viikin Vitonen, Bodomjärven Ultraintervallin 8x13km ja Pirkkolajuoksun 10,5km. Kuten välivuoteen kuuluu, kaikkea on tullut harrastettua mikä vain on mieleen juolahtanut ilman isompia stressauksia. Välissä on ollut tosi raskastakin mutta hauskaa on ollut!

Nyt siis luvassa NUTSin järkkäämä polkukisa Pallakselta Hettaan. 55km ja +1500m verttiä. Siis ensimmäinen kisa missä on vähän enemmän nousua ja laskua, jopa kolmen-neljänsadan korkeuseroja lyhyellä matkalla. Toivottavasti vuorikokemuksestani olisi täällä hyötyä. Heti startista isketään kovaan ylämäkeen. Välissä on vaihtelevaa tunturiylänköä. Sitten viimeinen iso nousu Pyhäkerolle, lasku ja tasaista hyvää baanaa loppuun. Siinä vielä voisi hyvällä jalalla saada eroja tehtyä. Osaisiko huomenna säästellä voimia?

Reitillä on vain pari huoltopistettä, joten saa nähdä tuleeko Inovin vestissä jano, En ajatellut pullojen lisäksi ottaa muuta nestettä. ~3 litraa voi olla vähän limitillä. Toisaalta kohtuu viileä keli säästää nestehukalta. Juttuja kivikoista on kantautunut korviin ja pienellä riskillä lähden uudella Terraclaw 220 kengällä rakkaa taittamaan. Maalissa nähdään olisiko kannattanut ottaa suojaavampi kenkä. Arvostan kuitenkin keveyttä!

Pitkän matkan 125km:n startti on pian ja pieni kaipuu olisi juoksemaan kesäyöhön mutta maltetaan nyt huomiseen. Fiilis on katossa. Kunto taas on ollut vähemmän yllättäen vaihteleva mutta juuri käymässäni muutaman kilsan verryttelyssä jalat tuntui tosi hyvältä! Ehkä huomenna on pöljä päivä?

Kisan voitosta ei tarvi tapella. Kun joukossa on Ansio/Nokelainen tasoista juoksijaa, pitää tyytyä vain taistelemaan mahdollisimman hyvä oma suoritys ja pitää ero kärkeen siedettävänä. Terävimmän kärjen takana taas on monta mielenkiintoista tuttua nimeä niin aiemmista tourin kisoista kuin muistakin juoksuista.

Pidetään huomenna hyvää fiilistä tunturissa ja pistetään kunnon tivoli pyörimään, kuten Tero sanoisi!

Muistakaa seurata palloja!

SEURANTA
SOMESEINÄ

BUFF Trail Tour Finlandin kolmas osakilpailu - Vierumäki Trail Marathon

Huh, olihan jotenkin raskas kisa. Voi johtua loman näkymisestä vyötäröllä tai ehkä muista kuntotekijöistä. Korkea keskisyke, 175, voi vaikuttaa myös ( l. riittämätön kunto vauhtiin nähden). 167 on sileän maran keskari keväältä ja 177 maantiekympin. Nyt siis paukuteltiin ihan reilusti punaisella koko reissun. Karhunkierroksen ja Vierumäen välillä en saanut lomasta huolimatta treenattua kovin hyvin. Yksittäisiä hyviä treenejä toki sain, mutta kunto on junnannut aikalailla paikallaan.

Kuva: Jussi Pitkänen, BWtH

Kisan alku lähti totutun reippaasti liikkeelle. Kärkijätkät katosi ja Hietala yms. jäi vähän matkan päähän eteeni juoksemaan. Pikku hiljaa hekin katosi kauemmas, kun tultiin polulle. Otin ihan suosiolla kävelyä teräviin ylämäkiin heti alussa ja pyrin rennosti rallatteleen alamäet. Eteen meni myös Mikkola, jota vastaan periaatteessa tänään juoksin paidasta. Oma syke hakkasi välissä rehellisiä 180+ lukemia ja mietin, että tällä ei pitkälle pötkitä. Himmailin ja jäin muutaman miehen letkasta. Hain omaa hyvää rytmiä.

Kuva: Jari Lassila, Twitter, VTM

Reitti oli tosi vaihteleva ja välissä oli pientä hankalampaa polkua ja välissä tosi hyvää highwaytä, jota oli mukava juoksennella. Edellä menevän porukan vauhti hellitti onneksi ja pääsin imemään eroa kiinni. Juostiin Mikkolan ja Miettisen kanssa kolmisteen, vauhdit tuntuivat natsaavan. Ennen ekaa huoltoa about kympin kohdalla tuli Räty ja Mattila heittämällä ohi. Räty painelin omille tielleen mutta Mattila saatiin kiinni myöhemmin. Heinolaan paineltiin tosi hyvää hiihtobaanaa, kunnes käännyttiin pikkupolulle. Kävästiin jollain maisematömpäreelläkin, josta näki hienosti Heinolan. Se hakkuuaukea ei kyllä sinänsä kovin kaunis ollut. Reitti toki muuten hiveli silmiä! Polku on aina kaunis.

Alku oli niin kova, että kahteenkymppiin oli aika helpottavaa tulla. Enään puolet jäljellä. Vedin paljon letkaa ja sain näin määrätä tahtia. Juoksu sinänsä tuntui jotenkin vähän hankalalta mutta, eipä kukaan porukasta halunnut ohikaan. Vauhti oli vähän hidastunut. Toki välissä mentiin aikamoista rymyä, polutonta nelivetoa. Hauskaa vaihtelua vaikka vähän reittä pakotti ja happi meinasi loppua. Yritin olla nopea huolloissa ja ainakin Mikkola jäi niissä aina jonkin verran. 

Lasettelin teknisissä alamäissä aina vähän reippaammin ja kuin yllättäen muut jäi yhdessä aika paljon. Jatkoin yksin, mutta aika pian tuli Mikkola ja Miettinen kiinni. Mattila oli tipahtanut. Jatkettiin kolmestaan minun vetämänä. Välissä juoksu kulki ja välissä tuntui että pitää heittää kävelyksi. Yritin ladata energiaa loppua varten. Vettäkin olin juonut aivan liian vähän. Siitäkin huolimatta oli vähän oksettava olo kokoajan. Yllättäen pinkki selkä saatiin näkyviin ja pellolla saavutettiin Hiekkaranta. Seuraavalla pellolla hän jäi peesistä. 

Kuva: Terho Lahtinen, VTM

32km huoltoon tultiin kolmikon kanssa. Tässä Mikkola jäi parisataa metriä ja eikä enää saanut meitä kiinni. Jatkettiin rotevien miesten kanssa kaksin.

Mietin mielessä taktiikkaa miten saisin kaverin tippumaan loppumatkalla, kun itselläkään ei tuntunut olevan yhtään ylimääräistä energiaa. Jonkin verran matkan varrella jutellessa kaveri oli osoittautunut aika kovakuntoiseksi, eikä oikein mikään skenaario tuntunut hyvältä. Jossain 35km:n kohdalla Miettisen lihaksikkaat jalat alkoivat kuitenkin kramppailla enemmän. Hän joutu ottamaan aina välissä muutamia kävelyaskelia, mutta sai nopeasti minut kiinni. Vaikka syke lepatteli siellä 175 tuntumassa päätin yrittää vähän kiristää ja vetää ns. pitkän kirin. Hyvin pian huomasin, että pientä eroa alkaa tulemaan. Sopivasti tuli alamäki ja rallattelin vähän reippaammin. Kaveri jäi! Syke pompasi ja happi alkoi loppumaan. Vaikka lopun polku oli tosi helppoa, sai todella tehdä töitä 4:40-4:50min/km kilsojen eteen. 

Vielä yhdessä ylämäessä kuulin takaa ryminää, mutta sain kuin sainkin pidettyä eroa sen verran, että lopussa ei olisi tarvinut puskea kokoaikaa. En enää osannut hellittääkään vaikka välissä alkoi askel ja pää heittää. 15km:n juoksijoilta sai hienosti tsemppiä ja sillä "lensin" loppuun, kunnes romahdin maalin yli.

Tourin johtajanpaita säilyi kun Mikkola tippu, ehkä hävinnyt Halmeelle ihan tolkuttomasti. Juoksu oli jotenkin nihkeä, mutta silti sijoitus oli ihan kunnon mukainen. Halmeellekin hävisin alle 0,5h, mitä voi pitää Bodomin 20min jälkeen tosi hyvänä. Muihin kisakumppaneihin pitäisi saada eroa kyllä kavennettua. Nyt oli hyvä alku, hitaahko keskiosa ja loppu tuli ihan ok, vaikka tuntuikin ihan hiippailulta. Sijoitus nousi 9. -> 8. -> 7. 10km/32km/maali. Tavoite oli kympin sakkiin ja tosi hyvällä juoksulla viiden sakkiin. Siihen ei ollut tänään kyllä mitään saumaa. On ne kovia!

Kuva: Ali Leivo, VTM

Seuraavaksi kohti NUTS Pallasta ja toivottavasti saa sitä ennen pienen buustin omaan kuntoon. Sen verran kovaa porukkaa on taas lähtölistalla, ettei kärkisijoista tarvi tapella. Tavoitteeksi jääkin paidan puolustaminen ja mahdollisimman hyvä juoksu.

EDIT: Tulokset

BUFF Trail Tour Finlandin toinen osakilpailu - Karhunkierros 53km

Edellisestä päivityksestä on taas hetki aikaa. Täytyy palata aiempiin kevään tapahtumiin toisessa postauksessa. Ensin kisaraportti vuoden toisesta polkujuoksusta.

Polkujuoksukauden avasin Bodomilla helatorstaina. Hankalan kisan jälkeen odotukset karhunkierrokselle eivät olleet kovin korkealla. Lisäksi kevään treenejä häirinneet vatsaongelmat arvellutti. Siispä nöyrin tavoittein matkaan.

Startista puuttui paljon kärkikaartia heidän valmistautuessa maastoultran MM-kilpailuihin. Tämä hieman sekoitti pakkaa ja etukäteen ei ollut ihan varmuutta miten kovaa juoksijaa oli viivalla. Kisa-aamuna jalat tuntuivat alusviikon hieronnan jälkeen pitkästä aikaa tosi hyviltä ja vatsakin oli aika rauhallinen. Ajattelin Oulangassa odotellessa lähteä kokeilemaan ihan reippaasti alkuun kavereiden kuntoa.

Alku lähtikin reippaasti liikkeelle. Kärkeen ampaisi heti viime vuoden Vaarojen maratonin kolmonen Jussi Jalkanen. Iskin heti siihen peesiin. Takana rahisi myös jalkoja. Pieni vilkaisu olan yli vahvisti asian, pari-kolme juoksijaa seurasi muiden jäädessä. Olin unohtanut sykepannan kotiin, joten menin täysin tunteella koko juoksun. FNR rules! Garmin piippaili alun helpolla baanalla 4:20min/km ja mieleen hiipi ajatus raskaasta lopusta. Toivoin, että muutkin menisivät ns. laikka punaisena.

Jokivarsi oli juurikin niin upea mitä viime vuodelta muistin. Juoksu kulki hyvin ja fiilis oli katossa. Realismin häivähdys hiipi kuitenkin tajuntaan ja aloin rajoittaa vähän vauhtia. Jalkanen sai hieman eroakin tehtyä. Takana juoksevat alkoivat hieman passailla myös. Alkuun luulin, että kaikki muut tippuivat. Pian kuitenkin taakse ilmestyi kova hiihtomies Kari Ranta. Hän ei kuitenkaan kovin pitkää aikaa ollut peesissä.

Kymppi livahti vähän alle 50 minuuttiin. Ylämäissä oli pakko alkaa passailemaan lisää. Keväälle mahtui vain niukasti mäkitreeniä ja tämä näkyi karusti juurin ylämäissä. Jalkanen oli kadonnut horisonttiin ja takaa ei kuulunut enää kahinaa. Aloin keskittymään pelkästään omaan juoksuun. Hoin päissäni, että vielä maraton pitää jaksaa. Nautin geelejä muutaman veden kanssa. Tunnin jälkeen kävi selväksi, että kova alkuvauhti huononsi pahasti imeytymistä. Vanhat vatsavaivat ei varmaankaan juuri auttaneet tilannetta. Vedin suolatabletin ja toivoin ihmettä.

Juoksu sujui vatsasta huolimatta hyvin ja pidin sellaista hyvää reipasta tahtia. Syke huiteli todennäköisesti siellä yläkynnyksen alla alun reipastelujen jälkeen. Aloin mietiskellä jo omiani ja miettiä mahdollista toista sijaa. Samalla kun ajatus alkoi harhailla, kompuroin juuriin ja kaaduin naamalleen. Onneksi alusta oli pehmeä.

Jossain vähän ennen paria kymppiä sain yllättäin Jalkasen taas näkyviin. Vaikka erot eivät olleet kovin isoja, GPS-seurannasta tarkistaessa jälkikäteen, välissä sai mennä pitkäänkin ihan yksin. Juteltiin Jussin kanssa muutama sana. Hänellä oli jalat huonona ja mulla vatsa. Yritin pinnistellä vielä vähän matkaa mutta sitten oli ihan pakko käydä lyhyt stoppi pusikon puolella. Nopean toimituksen jälkeen lähdin reippaasti liikkeelle tavoitteena ottaa Jussi taas pian kiinni. Pidin tauon energian tankkauksesta säästääkseni mahaani. Vauhti alkoi kuitenkin pian hiipumaan. Erityisesti ylämäet olivat hankalia. Kaveria ei kuitenkaan alkanut kuulua, kuten ei ketään takaakaan. Aloin orjentoitumaan kakkossijaan jälleen, vaikka kisaa oli vielä hyvinkin puolet jäljellä.

Vajaan tunnin energiapaaston jälkeen oli pakko alkaa runttaamaan lisää geeliä alas. Muuten loppuisi matkanteko ja lopusta tulisi täysin retkeilyä. Meno piristyi heti. Juuman huollosta sain täytettyä pulloihin urheilujuomaa ja sain kuulla myös, että kärkeen on vain pari minuuttia. Yritin välissä puskea vähän riskilläkin. Hitaat, kosteammat suopätkät ja teknisempi polku söi kuitenkin miestä. Maisemakaan ei tarjonnut mitään. Pakko oli vain pyrkiä menemään rennosti "hyvällä" tekniikalla, ettei käy köpelösti. Taisin siitä huolimatta kaatua näillämain toistamiseen.

Koko matkan aikana 160km:n ja 80km:n juoksijoilta sai valtavasti voimia omaan tekemiseen. Pyrin jokaiselle heittämään vastapalveluksena jotain kannustavaa. Erityisesti mieltä lämmitti huomata, että toinen Koilliskairan mies Miika Lahtela johti edelleen pitkää matkaa.

Kun maaliin oli enää kymppi matkaa, sain vihdoin kärjen kiinni. Polku vaihtui pidemmäksi metsätiepätkäksi. Muutaman sana vaihdettiin tiellä juostessa. Huomasin aika pian, että alamäessä sain hieman eroa. Suunnittelinkin taktiikaksi sen, että passailen ylämäet ja pyrin olemaan vikan vaaran päällä samaan aikaan. Eroa tuli lisää tasaisesti. Yritin hetken pinnistää vielä vähän rivakammin poluille siirryttäessä mutta puhti alkoi olla poissa. Ainoa mikä kulki oli alamäki. Fiilis oli kuitenkin huikea. Nautin suuresti lasketellessa viimeiselle huoltopisteelle. Samalla yllätykseksi huomasin 80km:n kärjen. Olin odotellut Teroa jo jonkin aikaa mutta ajattelin sitten, etten saa häntä kiinni kun oma menokin oli hidastunut niin paljoa.

Loppu menikin sitten kimpassa polkukone Ruokolaisen kanssa. Olin itse niin väsynyt, ettei läppä enää oikein lentänyt. Seura kuitenkin piristi tosi paljon. Hieman jännitti lopussakin, että takaa tullaan tuoreemmilla jaloilla ohi. Vikassa mäessäkin täytyi välissä tarkkailla takaa tulevia. Einäkynyt Maaliin laskettelu olikin sitten todella huikea kokemus. Pariin otteeseen olin jo reitillä herkistynyt upeasta tunnelmasta ja reitistä. Paljun ja tuttujen näkeminen toi jälleen tipan ison miehen silmäkulmaan.

Kiitos NUTS, kiitos Samba! Lisäksi kiitoksen koko porukalle! Oli hienoa nauttia viikonloppu upeassa seurassa! Lisäksi erityismaininnat kaikille 160km:n finishereille. Kovia taistelijoita!

Tästä onkin sitten hyvä lähteä puolustamaan johtajan paitaa!

Kuvat: NUTS, Aapo Laiho, Niko Reinikainen/Samba