maanantai 26. elokuuta 2013

keskiviikko 21. elokuuta 2013

TourVdA Day 10 La Thuile - Courmayeur

Videosta päivän parhaat palat!

Aamiainen oli kohtuullisen hyvä totuttuun hienossa hotellissa. Viimeisen päivän aamulla kaikki toimi rutiinin omaisesti eikä sen kummempia vaikeuksia ollut herätä tai kerätä motivaatiota tulevaan päivään. Ylös, pakolliset asiat ja pihalle nautiskelemaan. Paikat olivat edelleen hyvät mitä nyt Jannen jalka hetkittäin haittasi mutta edelleen juoksu onnistui.

Startattiin heti jyrkkään nousuun matalan collin yli. Sen suurempaa hohtoa ei aamupäivän pätkällä ollut. Suunniteltiin edellisenä päivänä reittiä vähän uudelleen kun alkuperäinen tulevan PTL-reitin skauttaus osoittautui järjettömäksi reilun lumen vuoksi. Muutenkin reitillä olisi jäätikkö ilman selkeää reittiä. Siispä pläniksi muodostui siirtymä Morgexiin jossa olisi PTL drop bag paikka ja siitä nousu Col du Bataillon d'Aoste:lle. Kylässä syötiin jätskit ja haettiin kaupasta lisää evästä nousuun. Janne latasi PTL-GPS-träkin käsilaitteeseen ja aloitettiin nousu. Kun oltiin hikoiltu lämpimää nousua reilu 600 nousumetriä hokattiin, että jopa on tutun näköistä meininkiä. Homma selkeni sen jälkeen kohtuu nopeasti = oltiin ladattu viime vuoden GPS-träkki. silloin mentiin toiseen suuntaan, eli laskettin Morgexiin. Naureskeltiin aikamme ja otettiin karttasuunta vuoren kylkeä pitkin mahdollisimman tasaisella suunnitellun reitin tuntumaan.

Kartassa risteys isommalta reitiltä Bataillonille näytti selkeältä, todellisuudessa se ei ihan ollut sitä. Pummin jälkeen hakeuduttiin takaisinpäin jonkin verran ja huomattiin melko umpeenkasvanut polku. Kartan mukaan polku oli alussa selkeä ja sitten katoaisi. Isompaan seikkailuun ei enää ollut inspiraatiota ja jätettiinkin reitti kisaan. Plan C oli jatkaa Liconyyn josta noustaisiin järvelle ja siitä alas Courmayeuriin. Ensin nautittiin toki repussa päivän lämmössä sulanutta juoksevaa suklaata.

Järvelle nousu oli kohtuu jyrkkää mutta selkeää reittiä. Hiki virtasi jälleen valtoimenaan kunnes saavutettiin todella upea järvi kattilalaaksossa. Järvellä oli paikallisia viettämässä mukavaa aurinkoista päivää nautiskellen hienoista maisemista. Me pidettiin jälleen sulan suklaan mittainen tauko, ennen kuin jatkettiin ylös collille. Kun meillä oli vielä reilusti aikaa päivästä käytettävänä, päätettiin tehdä pisto vielä Bivacco Pascalille. Sinne oli nousemassa muutakin porukkaa kohtuullisesti. Nousussa yli 2900m korkeudelle oli vielä pitkiä lumivaippoja. Janne oli katkassut jo muutama päivä sitten oman sauvansa ja otimme viimeisen nousun hyvin rennosti nautiskellen koko rahan edestä. Bivacolta avautui upeat näkymät alas laaksoon. Jälleen oltiin nosutu yksittäiselle korkealla huipulle heti laakson laidalle. Lisäksi Mont Blanc oli ihan vieressä edellisistä mansikkapaikoista poiketen. Muutaman pilvet vähän haittasi näkymiä mutta ihan loistava paikka oli kyseessä.

Haastateltiin Bivacolle samaan aikaan noussutta nuorisoa. He oli jäämässä yöksi ylös nauttimaan viikonloppuillasta. Omassa nuoruudessa ite nautiskelin lähinnä kaljaa Kemijärven rannoilla...vähän erilaiset puitteet! Nyt pääsin onneksi nauttimaan hetken noista maisemista. Janne muisteli haikeana 2010 PTL:ää joka oli noussut samalle paikalle. Pascalille nousee myös Licony trailin vertical 2000 kisa Morgexista suoraan jos haluaa päästä nauttimaan hapen puutteesta keuhkoissa. Alas meno alkoi tuntumaan jo todella haikelta. Koti-ikävä oli jo hirveä mutta silti olisi tehnyt vielä mieli jatkaa muutama päivä kun fiilis oli edelleen hyvä ja alaspäin juoksukin maistui. Juteltiin vastaantulevien kanssa ja yksi kovan luokan luu tavattiinkin.

Kun vihdoin kylä läheni, alkoi ahistus kasvaa. 10 päivää vuorilla "yksinäisyydessä" ja saavuttiin suoraan keskelle kyläjuhlia. Todella iso kontrasti! Reissun "sponsorin" vaatimat Birra Moretit nautittiin vielä ennen hotellille saapumista. Nidottiin reissu oluen lomassa yhteen ja suunnattiin ansaitulle levolle. Olo ja takkikin oli kaikesta huolimatta aika tyhjä vaikka aiemmin oli halu ja tunne, että pitäisi jatkaa vaan eteenpäin.

Toimiko reilu 400km ja yli +30000m kymmeneen päivään hyvänä treeninä kuukautta ennen PTL:lle?
Paha sanoa, mutta näin 3 viikkoa reissun jälkeen edelleen on hieman palautumaton olo. Joskin valon pilkahduksia on ollut havaittavissa. Vielä vajaa viikko ja uskon, että kunto on enemmän kuin kohdillaan juuri PTL-tyyliseen tekemiseen. Pitkää, hankala, hidasta, raskasta, epäselvää ja epämääräistä. Juuri sitä on koko vuosi tehty. On ihan sama millainen reitti on tulossa, North J´s on valmis! Rutiini on luotu...























torstai 15. elokuuta 2013

TourVdA Day 9 Fifugio Degli Angeli - La Thuile

Video tokavikasta päivästä.

Normi leipä ja hillo -aamiaisen jälkeen astuimme viileään ilmaan ulos majan lämmöstä. Aurinko oli juuri nousemassa taivaanrannasta kun lähdimme juoksemaan alas laaksoon. Todella kaunis aamun hetki jälleen kerran ja edelleen maisema sykähdytti. Juoksu sujui päivän alussa erittäin hyvin vaikka jalat vähän jäykät olikin. Jannen polvikin oli jälleen parempi!

Laskumetrejä tuli alas laaksoon pitkästi toista tonnia. Lähdimme alhaalla seuraamaan laakson pohjaa eteenpäin aina Planavalin pieneen kylään. Aamu oli jo kylässä sen verran pitkällä, että saimme tyhjässä hotellissa nautittua toisen aamiaisen. Leipää, hilloa, nutellaa ja reilusti jälleen mustaa kahvia. Kylästä lähdettiin tekemään päivän ekaa nousua. Vielä hieman arvottiin mistä mennään. Alkuperäinen reitti meni suoraan Col de Planavalin yli Rifugio Deffeyekselle. Nousun puolessa välissä olevassa risteyksessä tutkailtiin collia ja päätettiin ottaa matalampi variantti Alta via 2:sta, eli TOR:n reittiä pitkin. Planaval näytti olevan sen verran lumessa. Alkunousun polku oli ollut osin romahtanut mutta loppu oli hyvää baanaa, olihan polku taas enemmän kuljettua baanaa. Col Crosatie oli hieno jylhä harjanne ja myöskin kohtuu korkea, 2838m.

Harjanteen jälkeen oli pientä ilmavampaa pätkää vaijerineen tarjolla. Jyrkkä rinne oli isoa kiven lohkaretta täynnä. Hitaasti laskien tiputeltiin alas Promoudin Bivacolle, josta lähdettiin nousemaan toiselle harjanteelle jonka takana Deffeyeksen maja olisi. Saatiin reittimuutoksella kaksi harjannetta yhden hinnalla. Olin täyttänyt huonosti pulloihin vettä edellisistä puroista ja jano alkoi olemaan melkoinen nousussa. Päivä oli jälleen helteinen, eikä vettä just silloin tuntunut olevan kohdalla. Ehdin jo manata useaan kertaa huolimattomuuttani mutta toisaalta voihan nestehukankin ottaa tietynlaisena treeninä. Kun vihdoin löysin pienen puron oli jo pakko rohjeta juomaan, vaikka vähän kyseenalainen pieni virta olikin kyseessä. Ei nyt ihan laidun mutta kuitenkin. Tankkausbreikin jälkeen alettiin nousemaan isoa kivikkoista nousua Passo Altolle. Jyrkän lohkarerinteen polku oli kärsinyt talven aikana reilusti, eikä reittiä ollut kuin ehkä puolessa matkaa. TOR:n aikana kivet on viime vuosina vieritelty sopivaan asentoon selkeäksi reitiksi. Tulee järjestäjillä kiire!

Olin harjanteella hieman Jannea ennen ja jäin juttelemaan muutaman ihmisen kanssa jotka kyselivät olinko nähnyt nuorta poikaa ja olihan sellainen tullut Passo Altolta vajaa tunti sitten vastaan. TOR:iin treenaaja hänkin. Crosatieltä laskettaessa oli tullut jo yksi Italian pitkään kisaan tähtäävä treilaaja. Paljon oli harjoittelijoita liikkeellä! Colliltä nähtiin myös Col de Planavalin toinen puoli. Onneksi tehtiin reittimuutos. Jäätikön vieressä oli oikein kunnolla lunta. Lähdimme tiputtelemaan alas päin kohti majaa rauhallisesti. Jalat hieman hidasti vauhtia mutta majalla päästiin kuitenkin hyvin. Hämmennyt oli suuri, porukkaa oli kuin pipoa. Nuoria aikuisia opettajineen oli vallannut koko majan. Hirveässä kriisissä yritettiin raivata tilaa, että päästäisiin tilaamaan myöhäinen lounas. Tuvan isäntä tunnisti meidät jälleen. Ei vain saanut päähän mistä tunnisti meidät. Janne oli TOR:eissa käynyt majalla huollossa ja 2012 oltiin PTL:ssä majalla ensimmäinen yö.

Mahat täynnä erinomaista pastaa laskimme rauhassa valtavaa polkua pitkin alas La Thuilen kylään. Majapaikkaa ei ollut valmiina mutta aamulla jo suunnitelma oli kehittynyt siihen suuntaan, että La Thuilessa viettäisimme yön. Turisti-infoon iskimme sisään ensimmäisenä. Isommassa kylässä olikin kohtuullisesti vaihtoehtoja majoitukseen. Päätettiin ottaa 4 tähden hotelli kun sauna ja spa kuulosti kohtuullisen houkuttelevalta. Aivan loistava valinta. Syömässä käytiin tällä kertaa ravintolassa sen jälkeen kun sauna ja spa oli testattu. Parit katseet käännettiin kun spa sandaaleissa läpsyteltiin kadulla.

Isojen pizzojen ja oluen jälkeen uni maittoi. Viimeinen yö ennen retken loppumista oli hienoa nukkua hyvässä hotellissa. 9 voi antaa hyvällä omalla tunnolla arvosanaksi. Kymppiin vaaditaan jotain speciaalia. Yllättävintä hotellissa oli, että vaikka se sisälsi lähinnä golfareita, niin aamupala hoitui klo 4:30, no problem!

Edit: ja nyt vielä kuvien kera!






















TourVdA Day 8 Fond - Fifugio Degli Angeli

Videolta liikkuvaa kuvaa päivän etapista.

Startattiin Fondista jälleen ennen aamun koittoa. Tiputeltiin vähän Benevolon majalle ja otettiin reitti kohti reilun kolmen tonnin Col Bassac Dereä. Edellisenä päivänä oltiin saatu paristakin paikasta kuulla, että lumesta huolimatta reitti olisi hyvin kuljettavissa ja liikkujia on ollut. Hyvin pian nousu tasaantui hieman kauniiseen ja jylhään laaksoon. Vasemmalla kädellä oli kaunis jäätikkö, joka hohti aamuauringossa. Nousu loppui jyrkkään ja lumiseen pätkään Collille, jonka takaa avautui vielä isompi ja hienompi jäätikkö. Näkymä oli ehdottomasti Emiliuksen jälkeen vaikuttavin! Ihmettelyjen jälkeen alettiin tutkailemaan mahdollista reittiä. Kulkijoita oli tullut oikeaa seinämää pitkin lumella jonkin verran. Muutamat oli tiputtaneen jäätikölle alemmas. Me otettiin turvallisemman näköinen traversee rinteessä. Hitaasti ja varmasti mentiin lumella askel kerrallaan varmistelleen ettei otettaisi liukkareita alas.

Muutaman oman reittivalinnan jälkeen päästiin lumesta vähän puhtaammalle maaperälle ja reitti löytyi nopeasti. Lähdimme tiputtelemaan alas laaksoa pitkin hölkkäillen kohti Rifugio Mario Bezziä. Välissä piti kuitenkin pysähtyä ihailemaan takana siintävää jäätikköä. Vähän ennen majaa alkoi Bezziltä tulla turisteja vastaan kiipeilykamat mukana. Bezzillä nautittiin aamun toinen aamiainen ja ostettiin reppuun lisää suklaata. Teimme myös reittisuunnitelmaa ja päätöksen, että pyrkisimme seuraavaksi yöksi Rifugio Degli Angelille.

Noustiin majalta rinnettä laakson kyljelle. Polku meni kohtuu tasaista vuoren rinnettä myötäillen. Juteltiin vastaantulevien kanssa ja hiliputeltiin eteenpäin kohti Chalet Epeetä ja ruokaa. Maja olisi jälleen isommalla Alta via 2:lla, juuri ennen kiinni ollutta Col Fenetreä. Bezzin henkilökunnan mukaan ilman muuta kaikki majat ovat auki. Näemmä joskus siis saa myös disinformaatiotakin. Epeellä tyydyttiin vain kahviin ja piirakkaan. Lounasta oltaisiin jouduttu odottelemaan hetkisen. TOR:n reitillä taas ollessa juttua sai kisasta aikaiseksi kaikkien siellä liikkuvien ja majojen henkilökunnan kanssa hyvin.

Majalta tiputettiin reippaasti juossen upeaa polkua läheiseen kylään laakson pohjalle. Planavalissa nautiin lounas. Hidas palvelu ja muutenkin heikko taso on harvinaista italiassa mutta aina sattuu pari paikkaa reissuun. Toinen oli Planavalissa. Edellisistä päivistä tuttu helle helli meitä iltapäivällä kun lähdimme nousemaan kohti Degli Angelia. Oltiin saatu varmistus puhelimitse majapaikasta, että tilaa on. Sekoilimme huolella kylässä etsien pienempää polkua suoraan ylös. Harhailujen jälkeen otettiin varma muutaman kilsan tiesiirtymä toiselle polulle joka vei myös samaan paikkaan. Jannella oli aiemmin vain jäykkä polvi/takareisi alkanut vaivaamaan ja kipuilemaan iltapäivästä. Tämä hidasti vähän tahtia mutta toisaalta meillä ei ollut mihinkään kiire. Matkaa oli taitettu 8 päivää, eikä hirveitä rypistyksiä tarvinut enää tehdä, että "treenivaikutus" saatiin aikaan.

Hienon nousun jälkeen mutkittelimme korkean harjanteen taakse. Maja oli heti harjanteen takana. Upea paikka 2916m korkeudella. Kilsoja päivälle ei kertynyt isoa kasaa, kuintekin riittävästi mutta nousua saatiin yllättävänkin hyvin. Majalla saatiin heti teetä nenän eteen. Tällä kertaa saatiin sängyt isosta dormista muiden kanssa. Suihkussa oli tarjolla vain jäistä vettä, joten tyydyimme loiskimaan lavuaarissa isoimpia paskoja. Todella hyvän illallisen jälkeen uni tempaisi melkein heti mukanaan. Aamulla ei ollut hankaluuksia saada aamiaista aikaisin. Ryhmä kiipeilijöitä oli lähdössä läheiselle Rutorin jäätikölle ja heräsivät heti meidän jälkeen. Alan mesta ja kaikin puolin hieno mesta! Arvosanaksi 9!