Juoksu kulki aivan erinomaisesti ottaen huomioon eilisen kuorman ja heikot yöunet. Vuorossa oli ns. perusmättöä eli rentoa juoksua hieman alle aerobisen kynnyksen 7km:n verran. Samalla mietiskelin omia motiiveja marrasputkeen. Hyvä tekosyy koko hommaan mukaan lähtemiseen löytyi juoksufoorumilta Ida Heikuran seminaarityöstä sivulta 34:
Harjoittelutiheys parantaa kestävyyttä paremmin kuin harjoituksen kesto, joten on parempi harjoitella vaikkapa kuudesti viikossa puoli tuntia kerrallaan kuin kahdesti puolitoista tuntia.
Eipä tarvi enää päissään miettiä miksi hinkkaa useita lyhyitä lenkkejä päivässä.
Päivän ensimmäinen kuva:
 |
| Takana pakkalatrail, but no trail today |
Päivän toinen vähän keinotekoisesti illalla Porvoossa. Yllättäen kuitenkin muutaman kilsan rauhallisen jälkeen tuntuma oli suorastaan herkkä. Silti reilu vitonen sai riittää tätä idylliä
 |
| Heijastuksia pimeydessä |
Kappas, eipä ollut sattunutkaan silmään tuo Ida Heikuran työn lainaus. Tietysti, ääripäissä ne kehittävyyden rajat on aina jossain, mutta vaihtelu voi vaan virkistää, vaikkei ihan niin kirjan mukaisesti menisikään.
VastaaPoistaTuohon vaihteluun voi vain yhtyä. Helposti sitä jumittaa rutiineihin harjoittelussa liiankin kanssa.
VastaaPoista