Startattiin Fondista jälleen ennen aamun koittoa. Tiputeltiin vähän Benevolon majalle ja otettiin reitti kohti reilun kolmen tonnin Col Bassac Dereä. Edellisenä päivänä oltiin saatu paristakin paikasta kuulla, että lumesta huolimatta reitti olisi hyvin kuljettavissa ja liikkujia on ollut. Hyvin pian nousu tasaantui hieman kauniiseen ja jylhään laaksoon. Vasemmalla kädellä oli kaunis jäätikkö, joka hohti aamuauringossa. Nousu loppui jyrkkään ja lumiseen pätkään Collille, jonka takaa avautui vielä isompi ja hienompi jäätikkö. Näkymä oli ehdottomasti Emiliuksen jälkeen vaikuttavin! Ihmettelyjen jälkeen alettiin tutkailemaan mahdollista reittiä. Kulkijoita oli tullut oikeaa seinämää pitkin lumella jonkin verran. Muutamat oli tiputtaneen jäätikölle alemmas. Me otettiin turvallisemman näköinen traversee rinteessä. Hitaasti ja varmasti mentiin lumella askel kerrallaan varmistelleen ettei otettaisi liukkareita alas.
Muutaman oman reittivalinnan jälkeen päästiin lumesta vähän puhtaammalle maaperälle ja reitti löytyi nopeasti. Lähdimme tiputtelemaan alas laaksoa pitkin hölkkäillen kohti Rifugio Mario Bezziä. Välissä piti kuitenkin pysähtyä ihailemaan takana siintävää jäätikköä. Vähän ennen majaa alkoi Bezziltä tulla turisteja vastaan kiipeilykamat mukana. Bezzillä nautittiin aamun toinen aamiainen ja ostettiin reppuun lisää suklaata. Teimme myös reittisuunnitelmaa ja päätöksen, että pyrkisimme seuraavaksi yöksi Rifugio Degli Angelille.
Noustiin majalta rinnettä laakson kyljelle. Polku meni kohtuu tasaista vuoren rinnettä myötäillen. Juteltiin vastaantulevien kanssa ja hiliputeltiin eteenpäin kohti Chalet Epeetä ja ruokaa. Maja olisi jälleen isommalla Alta via 2:lla, juuri ennen kiinni ollutta Col Fenetreä. Bezzin henkilökunnan mukaan ilman muuta kaikki majat ovat auki. Näemmä joskus siis saa myös disinformaatiotakin. Epeellä tyydyttiin vain kahviin ja piirakkaan. Lounasta oltaisiin jouduttu odottelemaan hetkisen. TOR:n reitillä taas ollessa juttua sai kisasta aikaiseksi kaikkien siellä liikkuvien ja majojen henkilökunnan kanssa hyvin.
Majalta tiputettiin reippaasti juossen upeaa polkua läheiseen kylään laakson pohjalle. Planavalissa nautiin lounas. Hidas palvelu ja muutenkin heikko taso on harvinaista italiassa mutta aina sattuu pari paikkaa reissuun. Toinen oli Planavalissa. Edellisistä päivistä tuttu helle helli meitä iltapäivällä kun lähdimme nousemaan kohti Degli Angelia. Oltiin saatu varmistus puhelimitse majapaikasta, että tilaa on. Sekoilimme huolella kylässä etsien pienempää polkua suoraan ylös. Harhailujen jälkeen otettiin varma muutaman kilsan tiesiirtymä toiselle polulle joka vei myös samaan paikkaan. Jannella oli aiemmin vain jäykkä polvi/takareisi alkanut vaivaamaan ja kipuilemaan iltapäivästä. Tämä hidasti vähän tahtia mutta toisaalta meillä ei ollut mihinkään kiire. Matkaa oli taitettu 8 päivää, eikä hirveitä rypistyksiä tarvinut enää tehdä, että "treenivaikutus" saatiin aikaan.
Hienon nousun jälkeen mutkittelimme korkean harjanteen taakse. Maja oli heti harjanteen takana. Upea paikka 2916m korkeudella. Kilsoja päivälle ei kertynyt isoa kasaa, kuintekin riittävästi mutta nousua saatiin yllättävänkin hyvin. Majalla saatiin heti teetä nenän eteen. Tällä kertaa saatiin sängyt isosta dormista muiden kanssa. Suihkussa oli tarjolla vain jäistä vettä, joten tyydyimme loiskimaan lavuaarissa isoimpia paskoja. Todella hyvän illallisen jälkeen uni tempaisi melkein heti mukanaan. Aamulla ei ollut hankaluuksia saada aamiaista aikaisin. Ryhmä kiipeilijöitä oli lähdössä läheiselle Rutorin jäätikölle ja heräsivät heti meidän jälkeen. Alan mesta ja kaikin puolin hieno mesta! Arvosanaksi 9!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti