Harrastuksena kestävyys: TourVdA Day 3 Singlin

Videolta näkee kolmannen päivän epistolan pääkohdat.

Aamu alkoi keveän aamupalan jälkeen +1200m nousulla. Nousu oli helppoa laskettelurinnettä. Ei siis mitään alppien kauneimpia polkuja. Fiilistä nosti kuitenkin pilvetön taivas ja lähihuippujen takaa pilkistävä Matterhornin huippu. Pientä hakua reittien suhteen nousussa oli ja epähuomiossa valittiinkin huoltotie polun sijaan. Tämä toisaalta osoittautui hyväksi valinnaksi rinteen yläosassa olevan reilun lumen vuoksi. Tie oli paljas yön jälkeen kovasta lumesta.

Colle sud des Cimes Blanchesilta avautui mahtava näkymä Monte Rosan jäätikölle. Ainoastaan hiihtohissit pilasivat näkymää. Ritterin lomassa päätettiin jättää lyhyt satasen nousu seuraavalle Collille väliin. Reitti näytti lumiselta eikä tarjonnut mitään isompaa. Lähdimmekin laskettelemaan kaunista loivaa laaksoa alaspäin. Pientä jännitystä saatiin sulavesijoen ylityksestä lumilippaa pitkin. Kova lumi onneksi kesti kulkijan painon nippa nappa mutta jäisen lumen ylitys oli hieman hankalaa. Onneksi vältettiin liukkarit suoraan puroon.

Päivän toisen nousun tilannetta oltiin jo tiedusteltu edellisenä päivänä. Olimme jo puoliksi jättämässä sitä väliin ilmeisen harvoin kuljetun reitin vuoksi. Alas tullessa päätettiin tehdä kuitenkin lenkki Rifugio Ferrarolle syömään ja kyseleen parempaa tietoa reitistä. Parin kunnon juustopaninin (2cm paksuudelta juustoa välissä) ja juttutuokion jälkeen saatiin varmuus, että alkuperäinen reitti on ihan ok ja kulkijaa on ollut. Majalla notkuttiin kohtuullisen pitkään juttelemassa innokkaan wannabe-trailerin kanssa kisoista ja treeneistä.

Majalta lähdettiin samaa reittiä pari kilsaa takaisin päin ja kohti Monte Rosan massiivista kylkeä. Vesi ja jää oli jättänyt hienot valtavat 10-20 kerroksisen kerrostalon syvyiset vesiuomat sulaessaan jäätiköltä. Laakson perillä reitti kääntyi etelään kohti Passo della Bettolina supia. Jyrkkä kohtuu kivinen nousu oli aluksi kuitenkin melko helppo mutta lumen myötä nousu hidastui melko paljon. Jäärautoja oli edelliset menijät pitäneet jälleen jaloissa. Onneksi päivän aurinko oli jälleen sulattanut pinnan ja jalansijoja ei tarvinut erityisesti hakea. Välissä oli pakko kääntyä ihailemaan Monte Rosan massiivia vielä kun kertyvien pilvien välistä sitä vielä näkyi.

Kun Collille vihdoin päästiin alkoi virkistävä raekuuro. 3100m korkealta Collilta lähti erinomaisen hienon näköinen kivikkoinen kapea ridge ylöspäin kohti Rifugio Q.Sellaa. Sinne olikin virtaamassa pitkä jono kiipeilijöitä toisesta suunnasta seuraavasta laaksosta. Ilmeisimminkin majalta huiputellaan Monte Rosaa. Sadetakeissa riensimme harjannetta toiseen suuntaan alaspäin. Pistäydyttiin vielä syömässä suklaakakut ja vetämässä kahvit ennen lopullista tiputusta alas. Ihan suunnitelmien mukaan ei tiputettukaan alas laakson pohjalle vaan noustiin puolestavälistä takaisin edellisen laakson puolella viimevuotisen GTA reittiä pitkin ajanpuutteen vuoksi. Päivä oli jo pitkällä ja iso tumma pilvimassa alkoi lähestyä Sveitsin puoleta.

Viimeinen nousu oli lyhyt mutta hieno. Pienessä kattilalaaksossa oli syvä lumipakkautuma. Saikin olla tarkkana, ettei tippunut isoihin sulamisaukkoihin jotka oli pari-kolmemetriä syviä. Kivikkolaskussa yritettiin vähän kiirehtiä, että päästäisiin kohtuullisen kuivina tulevaan yöpaikkaan mutta saimme kuin saimmekin vielä sadekuuron niskaan ennen perille tuloa.

Yö vietettiin Rifugion Belvederellä. Viime vuoden GTA:sta tutulle majalle oli hienoa saapua. Isäntä Giacomo tervehti jo kaukaa tuttavallisesti. Muisti meidät hyvin viime vuoden jäätikkösadetinsuihkutteluista ja aikoi antaa meille ihan suihkullisen huoneen tällä kertaa. Erittäin lämminhenkinen ilta sujui samoin kuin viimeksikin. Lyhyet päiväunet ja kevyt jutustelu isännän kanssa erinomaisen illalliset lomassa tuo yöpaikalle arvosanan 9+. Ensi vuonna majalle on valmistumassa spa ja relax room. Kai ne on päästävä kokeilemaan heti tuoreeltaan?
Ja aamupala viideltä? No problem!

Ja vielä on pakko hehkuttaa "home made lasagnea"! 5 tuntia haudutettu ragu ja itsetehty tiheä tuorepastalevytys kuorrutettuna parmesaanilla ja yrteillä. Aivan parasta!