Videosta päivän parhaat palat!
Aamiainen oli kohtuullisen hyvä totuttuun hienossa hotellissa. Viimeisen päivän aamulla kaikki toimi rutiinin omaisesti eikä sen kummempia vaikeuksia ollut herätä tai kerätä motivaatiota tulevaan päivään. Ylös, pakolliset asiat ja pihalle nautiskelemaan. Paikat olivat edelleen hyvät mitä nyt Jannen jalka hetkittäin haittasi mutta edelleen juoksu onnistui.
Startattiin heti jyrkkään nousuun matalan collin yli. Sen suurempaa hohtoa ei aamupäivän pätkällä ollut. Suunniteltiin edellisenä päivänä reittiä vähän uudelleen kun alkuperäinen tulevan PTL-reitin skauttaus osoittautui järjettömäksi reilun lumen vuoksi. Muutenkin reitillä olisi jäätikkö ilman selkeää reittiä. Siispä pläniksi muodostui siirtymä Morgexiin jossa olisi PTL drop bag paikka ja siitä nousu Col du Bataillon d'Aoste:lle. Kylässä syötiin jätskit ja haettiin kaupasta lisää evästä nousuun. Janne latasi PTL-GPS-träkin käsilaitteeseen ja aloitettiin nousu. Kun oltiin hikoiltu lämpimää nousua reilu 600 nousumetriä hokattiin, että jopa on tutun näköistä meininkiä. Homma selkeni sen jälkeen kohtuu nopeasti = oltiin ladattu viime vuoden GPS-träkki. silloin mentiin toiseen suuntaan, eli laskettin Morgexiin. Naureskeltiin aikamme ja otettiin karttasuunta vuoren kylkeä pitkin mahdollisimman tasaisella suunnitellun reitin tuntumaan.
Kartassa risteys isommalta reitiltä Bataillonille näytti selkeältä, todellisuudessa se ei ihan ollut sitä. Pummin jälkeen hakeuduttiin takaisinpäin jonkin verran ja huomattiin melko umpeenkasvanut polku. Kartan mukaan polku oli alussa selkeä ja sitten katoaisi. Isompaan seikkailuun ei enää ollut inspiraatiota ja jätettiinkin reitti kisaan. Plan C oli jatkaa Liconyyn josta noustaisiin järvelle ja siitä alas Courmayeuriin. Ensin nautittiin toki repussa päivän lämmössä sulanutta juoksevaa suklaata.
Järvelle nousu oli kohtuu jyrkkää mutta selkeää reittiä. Hiki virtasi jälleen valtoimenaan kunnes saavutettiin todella upea järvi kattilalaaksossa. Järvellä oli paikallisia viettämässä mukavaa aurinkoista päivää nautiskellen hienoista maisemista. Me pidettiin jälleen sulan suklaan mittainen tauko, ennen kuin jatkettiin ylös collille. Kun meillä oli vielä reilusti aikaa päivästä käytettävänä, päätettiin tehdä pisto vielä Bivacco Pascalille. Sinne oli nousemassa muutakin porukkaa kohtuullisesti. Nousussa yli 2900m korkeudelle oli vielä pitkiä lumivaippoja. Janne oli katkassut jo muutama päivä sitten oman sauvansa ja otimme viimeisen nousun hyvin rennosti nautiskellen koko rahan edestä. Bivacolta avautui upeat näkymät alas laaksoon. Jälleen oltiin nosutu yksittäiselle korkealla huipulle heti laakson laidalle. Lisäksi Mont Blanc oli ihan vieressä edellisistä mansikkapaikoista poiketen. Muutaman pilvet vähän haittasi näkymiä mutta ihan loistava paikka oli kyseessä.
Haastateltiin Bivacolle samaan aikaan noussutta nuorisoa. He oli jäämässä yöksi ylös nauttimaan viikonloppuillasta. Omassa nuoruudessa ite nautiskelin lähinnä kaljaa Kemijärven rannoilla...vähän erilaiset puitteet! Nyt pääsin onneksi nauttimaan hetken noista maisemista. Janne muisteli haikeana 2010 PTL:ää joka oli noussut samalle paikalle. Pascalille nousee myös Licony trailin vertical 2000 kisa Morgexista suoraan jos haluaa päästä nauttimaan hapen puutteesta keuhkoissa. Alas meno alkoi tuntumaan jo todella haikelta. Koti-ikävä oli jo hirveä mutta silti olisi tehnyt vielä mieli jatkaa muutama päivä kun fiilis oli edelleen hyvä ja alaspäin juoksukin maistui. Juteltiin vastaantulevien kanssa ja yksi kovan luokan luu tavattiinkin.
Kun vihdoin kylä läheni, alkoi ahistus kasvaa. 10 päivää vuorilla "yksinäisyydessä" ja saavuttiin suoraan keskelle kyläjuhlia. Todella iso kontrasti! Reissun "sponsorin" vaatimat Birra Moretit nautittiin vielä ennen hotellille saapumista. Nidottiin reissu oluen lomassa yhteen ja suunnattiin ansaitulle levolle. Olo ja takkikin oli kaikesta huolimatta aika tyhjä vaikka aiemmin oli halu ja tunne, että pitäisi jatkaa vaan eteenpäin.
Toimiko reilu 400km ja yli +30000m kymmeneen päivään hyvänä treeninä kuukautta ennen PTL:lle?
Paha sanoa, mutta näin 3 viikkoa reissun jälkeen edelleen on hieman palautumaton olo. Joskin valon pilkahduksia on ollut havaittavissa. Vielä vajaa viikko ja uskon, että kunto on enemmän kuin kohdillaan juuri PTL-tyyliseen tekemiseen. Pitkää, hankala, hidasta, raskasta, epäselvää ja epämääräistä. Juuri sitä on koko vuosi tehty. On ihan sama millainen reitti on tulossa, North J´s on valmis! Rutiini on luotu...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti