Jalka nousi hienosti toisenakin päivänä heti aamusta vaikka iskimme polulle jo klo 5. Tiputimme alkuun pitkän tonnin laskun Ollomontiin ja lähdimme nousemaan päivän ensimmäistä nousua. Heti kärkeen mukava 1200 nousumetriä. Eka nousu hujahti hetkessä ritterillä höystetyn tauon molemmin puolin ilman isompia punnerruksia. Harjanteen takana laidunsi vuohilauma. Vuohilla oli mahtavat isot sarvet vuoriston pukkien tapaan. Hetken vuohia kuvatessa alkoi tunnelma kuumeta kun porukka alkoi kävellä vastaan ja välimatka oli jo hieman liian lyhyt. Kun etummaiset alkoivat tehdä puskuliikkeitä ja ottamaan juoksuakselia edelleen meitä kohti, alkoi kiire koukata vasemmalta ohi! Vauhti koveni ja onneksi eläimet päättivätkin jättää pelkurit jatkamaan pakomatkaa.
Pitkän laskun jälkeen laaksossa meitä odotti helle ja pitkä siirtymä tietä pitkin. Päivän toinen colli olisi Colle di Valcornera. Reilu kolmetonninen omasi kuuleman mukaan lunta mutta 16 hengen turistiryhmä olisi ylittämässä sitä aamupäivällä, joten reitti olisi selkeä. Siispä turvallinen meillekin. Pistäydyimme tieosuudella juomassa kokikset ja briossit taivalluksen lomassa. Tylsähköön pätkään ja aikataulupaineisiin saimme helpotusta hetken autokyydin muodossa. Siirryimme lähemmäs Rifugio Prarayeria laakson pohjan tietä pitkin. Majalla nautimme erinomaisen maittavat pastat jäkiruokineen ja varmistelimme reitin lumitilannetta.
Nousu Valcorneralle alkoi ensin kohtuu jyrkästi ja loiveni parin kilomertin loivempaan laakso-osuuteen. Laaksosta lähdettiin sitten todella jyrkkään kivikkonousuun ja pääsimme nautiskelemaan myös lyhyestä kaapelipätkästä. Tiukka nousu loiveni kattilamaiseksi kouruksi ennen harjannetta. Kattilan seinämät olivat todella jyrkät ja lumen peitossa. Rohkaisusuklaat olivat paikallaan ennen loppunousun aloitusta. Aamun iso ryhmä oli käyttänyt jäärautoja lumella mutta me nousimme ilman microspikesejä vaikka hetkittäin jyrkkyyden ja lumen kovuuden vuoksi niitä olisi ehkä kaivannutkin. Hitaasti askel kerrallaan hivuttauduttiin ylös harjanteella. Hienon harjanteen ylitys oli retken isoja hetkiä lumisine pätkineen.
Collilta laskettiin lunta pitkin lasketellen läheiselle Peruccan majalle nauttimaan pientä evästä. Maja sijaitsi erittäin hienolla paikalla jäässä olevien lampien läheisyydessä. Iltapäivän kertyneet pilvet estivät näkymät jo lähettyvillä olevalla Monte Cervinolle. Tauon jälkeen oli jäljellä enään vauhdikas lasku pienellä nousulla höystettynä pieneen Singlinin kylään. Alamäessä hieman esiteltiin juoksutaitojamme isolle ryhmälle, joka saatiin Cignanan järven tuntumassa kiinni.
Hotelli oli miellyttävä yllätys. Isäntä oli kova skimountaineering-äijä ja oli käynyt ihan kisoissakin. Lisäksi spa, sauna, relaxroom yms. toimivat erinomaisesti ennen todella hyvää illallista. Itsellä jäi hieman harmittamaan Jannen ricotta-rucola -pasta mutta eipä simpukka-katkarapu -vastaava juuri hävinnyt. Pääruoan pihvi olisi pitänyt vaihtaa taimeneen jos jotain pientä moitittavaa hakee. Hotel Les Rochers saa arvosanan 9+. Hieno tunnelma ja aitoa auttavaista porukkaa. Aamupalakin saatiin apartementosiin mukaan illalla. Erinomaista!
Erinomainen päivä vaikka reittiä hieman muutettiinkin!
 |
| 2.päivä profiili |
 |
| Vaiheeksi aurinkoa |
 |
| Hirmuiset vuohet |
 |
| Prarayerin maja kauniin järven rannalla |
 |
| Vielä hieman lunta |
 |
| Kaapelia |
 |
| Luminen kattila |
 |
| Jyrkkää |
 |
| Rif Perucca-Vuillermoz |
 |
| Maja ja jäälampi |
 |
| Bivacco majan tuntumassa |
 |
| Aamusäädöt |
 |
| Aamupala |
 |
| Les Rochers |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti