Lapponia-hiihto vol 3 - Karra huikonen

Ei ihan niin hapokasta!

Data

Hyvä draivi jatkui viimeisenkin osakilpailun. "Hieman" alle 80km:iin aikaa meni 4:11:26. Keskivauhti oli 3:23min/km ja Sijoitus viikon paras, 92. Hyvä nousujohde sijoituksissa. Keskari asettui 160 kohdalle, joten hyvin vielä irtosi väsyneestä kropastakin. Lapponia oli kyllä odotetun rankka kun sen vetää maksimeillä eikä pelkästään turistihiihtona.

Viimeisellä etapilla kertyi nousua reilu tonni mutta siltikin se tuntui olevan helpoin. Rennon kovia loivia laskuja oli pitkät pätkät ja ehkä se helpotti tunnetta. Samoten tuuli oli oikeastaan lyhyitä jaksoja lopussa lukuunottamatta kevyen myötäinen.

Startti oli muista päivistä poiketen jo klo 8:30, eli 2 tuntia aiemmin. Aamulla oli paikoin -20 astetta ja Hettaan ajaessamme vähän hirvitti mutta onneksi ilma lämpeni jo startiin sopivasti. Hain sopivalta kohdin lähtöpaikan ja köytin uudet sauvat käteen. Edellisen etapin maalissa huomasin, että oikean sauvani hihna oli hiertynyt melkein poikki. Ihme, että oli kestänyt loppuun asti.

Alun jääosuuden jälkeen lähettiin nousemaan loivasti kohti Ounastunturia. Vauhti oli sopiva ja kohtuu rauhallinenkin tai ainakin tuntui siltä. Vilkaisu sykemittariin kertoi 170 lukemia, joten kai sitä oli jo tottunut, että VK:lla mennään kun fiilis oli rento. Pienen raon jouduin tempomaan kiinni mutta muuten mentiin letkassa sopivaa vauhtia ylös todella upeaa painaumaa tunturin kylkeä pitkin. Välissä meinasin vähän tulla kylmä varpaisiin kun lämpötilavaihteli notkoissa. Onneksi ilma lämpeni edelleen melko nopeaa.

Tunturin päällä pitkä letka alkoi rakoilla ja jäinkin hiihtelmään rennosti yhteen. Pientä tuiskulunta oli tullut pehmentämään latua mutta suksi tuntui aika hyvältä, olinhan sitä laittanut 2-3 tuntia. Kokemusta suksen laitosta mulla ei juuri ole, joten hieman jännittyneenä odottelin sen suhteen päivää. Neuvoja ja vinkkejä olin kyllä saanut ja kysellyt. Kaksi ensimmäistä kisaa meni ammattilaisen voiteluilla joka kesti molemmat hyvin kun vähän harjaa näytti. Olisi pitänyt harjata vissin rohkeammin viimeisimmän käsittelyn jälkeen.

Tunturijonoa hiihtäessämme tuli tunne, että olin jäänyt liian hitaaseen ryhmään ja lähdinkin irti vähän ennen kuin lähdimme laskemaan alas. Sain kaverin mukaan, jonka kanssa sovimme tekevämme yhteistyötä. Juuri diilin jälkeen olikin jo oikeastaan koko letka taas perässä ja kiristi tahtia. Mutkaisissa laskuissa pysyin vielä hyvin letkan kärkipaikoilla. Huolloissa keskityin vetämään 2-3 mukia urheilujuomaa ja geeliä naamariin. Huoltoja oli edelleen kohtuu harvoin. Juomareppua tai pullosysteemejä en ottanut matkaa vaikka ehkä niitä olisikin tarvinnut.

Kovin pitkiä pätkiä en viimeisellä etapilla vetänyt letkaa ja roikuin mukavasti mukana välissä kiihdyttäen ja välissä passaillen riippuen kuka kärkimiehenä oli. Puoleenväliin kaikki meni hyvin mutta sitten alkoi hiipiä korvien väliin ajatus, että loppu ei taida mennäkkään kuten elokuvissa. Tuntui, että töitä sai tehdä kokoajan enemmän, eikä poweria enää tahdo siirtyä maahan. Pallakselle noustessa oli jo hetkittäin vaikeaa. Ajatusta helpotti, että Pallaksen huollon jälkeen saisi lasketella pitkään ja palautuakin hieman. Jäin huollossa nyt 10-15 hiihtäjän letkan perälle ja yritin tempoa rakoa kiinni, että pääsisin imuun laskussa. Pääsinkin mutta yllätykseksi en pysynyt peesissä ollenkaan. Helpossa laskussa jäin hetkessä 100m. Herättelin vielä toiveita, että hiihdän jonon kiinni tasaisella. Turhaan! Hieman sain kiinni porukkaa mutta tuntumaan en enää päässyt.

Yritin pitää tekniikan vielä hyvänä vaikka voimat olivatkin jo ehtymässä kovaa vauhtia. Kymmenkunta kilometriä näin junan vielä melko lähellä mutta tuskastuttavasti se ei lähentynyt ollenkaan. Tässä vaiheessa ajatus kääntyi jo maaliin. Odottelin kylttejä, ensin 20km maaliin, sitten enää 10km...

Kun 5km oli enää jäljellä hokasin, että sieltä tulee jo seuraava juna takaa. Se saikin pientä vipinää kinttuihin. Vaikka olin jo hakannut rajoitinta vasten muutaman kympin, sain pienen piristyksen aikaan, eikä takaa tullut kuin kaksi ohi loppukilometreillä. Viimeisissä mäissä yritin puristaa vielä viimeiset irti mutta ihan niin pahaa oloa en saanut aikaan kuin torstaina. Viimeisen kilometrin jälkeen viimeisessä laskussa hitaat jalat ei enää reagoineet ja pannutinkin kun sukset leikkasi uriin.

Maalissa katsoin kelloa ja olin lentää perselleni kun aika olikin vain reilun 10min yli 4h. 4:45 tuntui sopivalta tavoitteelta ennen liikeella lähtöä. Kokonaissijoitus koko kisassa oli 81 ja kokonaisaika 10:27:14. Alkuperäinen 12h tavo jäi todella kauas, tosin kyllä oli hyvä kelikin. Viimeisessä osakilpailussa vähän ripotteli lunta ja välissä vähän tuuli vastaan mutta kaiken kaikkiaan erinomainen ilma siivitti porukkaa antamaan parastaan.

Maalissa oli todella tyytyväinen olo koko viikosta ja vain vähän harmitti viimeisen päivän huonohko suksi. Kaksi ensimmäistä päivää suksi toimi hyvin, enkä laskuissa jäänyt oikeastaan kenestäkään. Viikko oli rennon letkeä ja lappilaisella huumorilla höystetty todella kova kestävyyskoitos! Siksi jäikin sellainen fiilis, että takaisin on päästänä kunhan ensin on hommannut parannusta kalustoon ja enemmän kilsoja kuin 450km talveen. Nyt on olo hakattu mutta onnellinen...ehkä taas ensi vuonna!