Palautuminen ja #jättäri100, Fasaaninousun haaste

Perinteinen, jo toinen jättäri satanen alkaa lähenemään. 31.5. klo 18 starttaa ryhmä "alan harrastajia" tahkoamaan tuota huhtikuussa jo tutuksi tullutta jätemäkeä.
 

Viime vuonna suoritus jäi reilun 9h ja 5150+metrin jälkeen kesken. 80 kertaa oli tarpeeksi tuota nyppylää. Katsotaan mikä motivaatio tänä vuonna ryhmässä vallitsee.

Hietalan Janne kuvaili viime vuonna todistusaineistoa tästä hullutuksesta. Mikäli kiinnostaa, niin tervetuloa katselemaan vuorikauriiden perseitä lampun valossa tai muuten vain kokeilemaan miltä ne + ja - metrit tuntuvat kintereissä. Tämä hölmöily on avoin kaikille ja vauhti on maltillinen.

Mitä palautumiseen NUTS Karhunkierrokselta tulee niin munahankikahlaaminen säästi monelta. Jalat oli tosi hyvässä kunnossa jo alku viikosta. Kisassa kipeytynyt lonkankoukistajasta oli aika huolissani heti kisan jälkeen. Pysyvämpää vammaa siitä ei kuitenkaan jäänyt. Nopeasti kipu katosi ja olen vähän lenkkeillytkin, jalan ja pyörällä. Pieni väsymys ja hyvä ruokahalu on tuttuun tapaan leimannut kisan jälkeistä viikkoa. Normaalisti pitäisin pidemmän hyvin kevyen jakson mutta nyt tuntuu, että kaikki on jo sen verran hyvin, että pystyy alkaa tekemään jo vähän treeniäkin.

Siispä jättärillä ja maantiellä nähdään!

NUTS Karhunkierros 160km DNF

Kisan piti olla testi pitkästä polkujuoksukunnosta. Toimi aika huonosti…

Fiilis oli kisapaikalla hyvä. Ruka oli avattu pelkästään juoksijoita varten ja hyvä ryhmähenki vallitsi jo ennen kisaa porukan valuessa pelipaikoille. Ennakkoilmoitusten mukaan reitillä olisi lunta ja jäätäkin. Ajattelin, että lunta on jonkin verran mutta juoksemaan pääsisi muutamia pahimpia paikkoja lukuun ottamatta. Jää oli aiemmin Kemijärvellä juoksemassani polkulenkissä huokoista, eikä luistanut juurikaan. Kisakengäksi valikoitui Inov8:n Roclite 295, jotka kävin hankkimassa vielä alusviikolla. Malli on niin tuttu, ettei tuliterää paria tarvinnut jännittää. Muita varusteita mietin myös ja kun ilta oli vähän vilpoinen, ajattelin pukea vielä kompressiosäärystimien ja lyhyiden trikoiden päälle pitkät trikoot. Intuitio? Ennakkoon valmistautuminen meni muuten ihan hyvin mutta päiväunet jäi väliin illalta. Olin toki nukkunut hyvin edelliset yöt, eikä pidetty luentokaan onneksi kovin paljoa jännittänyt. Toivottavasti joku siitä jotain sai…

Kuva: Hanna Jumisko

Startti oli kiva pienen ryhmän kannustaessa meidät matkaan. Antin ja Tomin kanssa lähdettiin vetämään ryhmää. Ekaa mäkeä noustiin hyvällä fiiliksellä. Hyvin pian alkoi hanki, upottava kulkematon munahanki. Kahlailtiin menemään sen minkä päästiin ja haettiin välissä reittiä. Joku oli kai joskus mennyt ja epäselviä jälkiä talvelta oli osin havaittavissa lumen pinnassa. Pilkat puussa oli niin hailakoita, että kiitettiin Antin kanssa Tomin mukana olosta kaikkia jumalia. Yksi joka osaisi suunnistaa. Reittiä haettiin ja pummailtiinkin aina minun tai Antin ollessa keulilla. Tunti, kaksi meni hyvänä läppänä ja huumori lensi umpihangessa sekoillessa. Kun loppua ei tuntunut näkyvän, alkoi jo meidänkin porukan hymy hyytyä. Kelloa tuli vilkuiltua enemmän ja laskeskeltua aikoja. Realisti alkoi vallata mieltä. Me emme tulisi pääsemään takaisin Rukalle. Hiippailimme hangen pinnalla. Aina joka toisella askeleella upottiin reiteen asti. Ilmeisesti vasen lonkankoukistaja otti kipeää tässä kampeamisessa. Heikko lihaskunto veti selänkin jumiin. Lihaskuntoa on parannettava kesää varten, vielä ehtii.

Kuva: Tomi Mäkelä

20km:n pitkän taivalluksen jälkeen lumi väheni ja meno onneksi helpottui. Fiilis ei silti hirveästi noussut. Kuulemma Sallan päässä olisi reilusti lunta. Olimme jo jätkien kanssa puhuttu homman järkevyydestä ja mietitty miten edetään. Keskeyttämisestä ja muiden kokemattomampien varustautumisesta reitin haastavuuteen keskusteltiin myös. Laitoimme viestiä olosuhteista varmuuden vuoksi kisakeskukseen. Meininki oli helpompaa Juuman jälkeen ja päästiin vihdoin vähän juoksun makuun. Selkeää oli, että voimat olivat jääneet alkumatkan hankeen. Hiliputeltiin komeita maisemia ihaillen välissä jäistäkin baanaa pitkin. Antti pannutti jäisellä polulla pahan näköisesti alamäessä. Lumipätkän verestävät sääret saivat mukavasti seuraa muista ruhjeista. Onneksi karkea lumen pinta ei tehnyt omiin sääriin pahaa jälkeä kun suojana olivat sekä trikoot että säärystimet. Mulla kriittisin tilanne oli kun meinasin tipahtaa joen törmältä alas Kiutakönkään maisemia ihailemaan tullessa. Tomi taas sujutteli nastojen kanssa tasaisesti mukana.

Kuva: Tomi Mäkelä

Fiilikset aaltoilivat. Yön jaksoin hyvin olla hereillä, vaikka päiväunia en saanutkaan otettua. Aamu toi silti tutun piristyksen. Vauhti oli kasvanut mutta silti keskustelu pyöri läpäisyn ja sen epärealistisuuden kanssa. Antti oli päättänyt keskeyttää Oulangan luontokeskukselle. Oulankaan päästyä kaivelimme drop bagejä sillä silmällä, ettei paluumatkalle enää tarvinnut jättää mitään. Antti tarjosi myös omat lihikset ja berliininmunkit meille. Omaa kamaa oli kuitenkin riittävästi siitäkin huolimatta, että alkumatka oli todella paljon hitaampi ennakkoajatuksia. 1,2l pullotilaa riitti kohtuullisesti huoltoväleihin. Muutaman kerran täytimme pullot myös joista, jotka tuolla on onneksi suurimmalta osin tarpeeksi puhtaita juomiseen.

Kuva: Tomi Mäkelä

 

Reitti jatkui Oulangan jälkeen hyvänä ”rollaattoribaanana”. Juoksu oli hidasta mutta matka eteni kohtuullisesti. Pikku hiljaa lunta alkoi kuitenkin tulla. 80km:n juoksijat tulivat sulan etelärinteen kohdilla hirveää vauhtia lasketellen vastaan. Porukka piristi omaakin oloa huomattavasti. Viimeisillä 15km:n matkalla lunta oli sitten jo taas enemmän. Ei kuitenkaan ihan alun munahangen verran. Taival hidastui ja tavoite alkoi muodostua varmuudella pelkästään Hautajärvelle pääsyyn. Pitkoksilla toki juoksu vielä maistui.

Kuva: Tomi Mäkelä

Lonkankoukistajan kipuilut auttoivat päätöksen teossa mutta päätös perustui enemmän huonoon vauhtiin ja perille pääsyn mahdottomuuteen tuossa kelissä. Tomi ei ollut myöskään motivoitunut jatkamaan matkaa yksin. Hautajärvelle päästyämme meitä yritettiin hieman maanitella jatkamaan matkaa mutta turhaan. Olut ja myöhäinen aamiainen maistui paremmin kuin mahdoton taival takaisin. Alaspäin tullessa pohjoisrinteet olivat lumisia. Vaikka toiseen suuntaan tilanne muuttui edullisemmaksi, ei toivoa löytynyt korvien välistä. Toisaalta ei me ihan hirmu pettyneitäkään omaan kyvyttömyyteen oltu.

Kuva: Hanna Jumisko

Takaisin Rukalle päästyä päiväunien jälkeen ilta meni leppoisasti DNF-paljussa nautiskellen virvokkeita ja kannustaessa maaliin tulijoita. Huikeita suorituksia nähtiinkin lyhemmillä matkoilla, ja saatiinpa paljuun mestareitakin seuraksi.

Kuva: #selfie

 

NUTS oli järjestänyt koko systeemin todella hienosti ja tapahtumasta jäi oikein hyvä maku. Lumitilanne oli haastava ja sen informoiminen ymmärrettävästi oli haaste mutta toivotaan, että seuraavalla kertaa yöpakkaset ei pidä lunta maassa ihan näin pitkään. Toki myöhemmästä ajankohdastakin oli puhetta ja alustava päivämäärä on viikkoa myöhemmin. Tuskin näin lumista kevättä tulee heti putkeen. 

Kiitos kaikille seurasta, osanotoista ja kannustuksesta. Kiitos myös NUTSin porukalle duunista meidän kisaajien eteen. Ilman sitä tämäkin eeppinen reissu olisi jäänyt tekemättä. Oma maine vaan menee kun DNF:ää pukkaa. Onneksi muutakaan eivät päässeet maaliin, niin ei ole niin paha! Vitsi, vitsi. 

Hienon videon olivat väsänneet Trail Tourista. Silmä tarkkana paljuun!

Loppuun vielä vanha Laphalainen sananlasku: Ei sole poikha kesää pohojosessa, hiihtokelit vaan huonone!

Karhunkierros 160km

http://nuts.fi/tapahtumat/karhunkierrosviikonloppu2014/nuts-karhunkierros-53k-80k-160k-trail-ultra/

Enää pari päivää starttiin. Kondis ok, vaikka ainahan sitä ennen kisaa tulee kaikenlaisia epävarmuusfiiliksiä. Karhunkierroksen kisa on tällainen kevään "testi", missä kunnossa mies on. Hyvää juoksua kuitenkin lähden hakemaan. Tavoiteaikojakin on tullut mietittyä mutta keli näyttelee niin isoa osaa, ettei oikein uskalla haarukoida sen enempää. Lunta ja jäätä reitillä tulee joka tapauksessa olemaan. Olisi hienoa ehtiä lyhyiden matkojen startteihin mutta se taitaa olla vain haave...

Vähän tämän vuoden treeneistä voisi laitella myös...

Vuosihan alkoi kehnosti mahdollista kylkiluun murtumaa parannellessa. Peruslenkkeilyä pystyin vaivoin tekemään. Mausteena oli vielä painonpudotusveto, josta selvisin todella tiukalla 10 päivän  kuurilla. Tämän jälkeen kylkikin oli jo siinä vaiheessa, että pääsin juoksemaan reippaampaa.  Tein aika hyvin vauhtitreenejä oikeastaan aina tuonne maaliskuulle saakka. Väliin rauhallisen PK:n höysteeksi tein jonkin verran rymyä ja renkaanvetoa, maltillista mäkitreeniä ja yhden montrailinkin. Maaliskuulla yritin lähteä sitten parantelemaan kympin aikaani Aktiaan. Juoksu ei ollut helppoa. Jäin enkasta puolisen minuuttia, joten vähän pettynyt fiilis oli. Toki ihan huippukeli ei ollut huonon kunnonkaan lisäksi. 37:04 oli toki toiseksi paras kympin aika, enkä paljoa tuhkaa sirotellut päälleni.

Aktian jälkeen alkoi mäkikausi. Tein nyt enemmän vuoristotreeniä = rymyä ja mäkeä. Välissä tein tehoja minkä jaksoin ja perusjuoksuakin. 10x1600m treeni meinasi tosin meinasi hoitaa miehen telakalle, kun pohkeessa jokin naksahti 8 vedolla. Onneksi muutaman päivän lepo auttoi. Huhtikuussa alkoi sitten mäkihaaste. Huippuhuhtikuu sisälti minimaalisen vähän tasaisia lenkkejä ja nousumetrejä tuli kerättyä +30000m. Voisi sanoa, että jopa kivuttomasti meni tavoite rikki. Toki aika kuluneen oloiset jalat olivan loppukuusta jo. Huhtikuun nousujen lomassa kävin edustamassa Karhuviestissä Endurancen jengissä. Ankkuriosuus meni todellä hyvin kun ennakkoon en juuri mitään odottanut. 9,2km@3:34min/km osoitti, että kunto on edelleen tallella.

Toukokuu alkoi vappurymyämällä Nuuksio traversee. Otalammelta tultiin mettiä pitkin Sysikallioon mahdollisimman paljon nousua hakien. Mitä nyt vähän otettiin rennommin lopussa kun pannutin vaihteeksi kunnolla. Liukkaalla kalliolla lenkkari ei enää pitänyt ja otin poskella vastaan horjahtamisen. Tuloksena vielä parin viikonkin jälkeen turvonnut kyynärpää, edelleen en pysty olemaan polvillaan ruhjeiden vuoksi ja rintalastakin taitaa olla taas murtunut. Olen juossut toki jonkin verran. Ruhjeet sallii kohtuudella lenkkeilyn. Parissa viikossa tuo jo niin tuttu rintakehävamma on jo ultrakunnossa vaikka ei ihan uusi olekaan.

KK ultralle viimeistelyn epävarmuustekijän tuo myös silmäleikkaus, jossa kävin parantelemassa kehnoa näköäni. Viikon hikiliikuntakielto ei ihan pitänyt mutta niin monta päivää pidin lepoa, että vire on vähän kadoksissa. Mut ehkä se siitä.

Hyvä tästä silti tulee ja niin hyviä kirittäjiä Nutsin kisasta löytyy, että tekee tiukkaa enää mahtua maalissa odottavaan paljuun!

Muistakaahan seurata kisaa!

Vuoden 2014 pääkisa Tor des Geants

2014 pläni

Hain helmikuun alussa sormi enterillä paikkaa yhteen maailman vaativimmista vuoristoultrista. Sisäänpääsy näyttää hyvältä ilman mitään ihmeempiä aneluja. Italialaiset muuttivat systeemiä tälle vuodelle ja arvonta poistui. Mukaan pääsee 660 ensimmäisenä ilmoittautunutta. Joka maalle tosin luvataan 2 varmaa maapaikkaa. Suomesta ei hirveää innostusta ole koskaan TORriin ollut, varmaan osaksi kisan vaativuuden vuoksi. Toki harrastajiakin meidän maassa on vielä vähän. Mukana meikäläisiä on ollut aiemmin tietysti Janne ja Oxroad-ultraa järkkäävä Mika Penttilä. Janne on nautiskellut kisan vieläpä viikko-pari meidän PTL -reissujen jälkeen. Huikeita suorituksia!
  
Tor des Geants on järjestetty 2010 vuodesta alkaen. Reitti koostuu kahdesta isosta trekkingreitistä, jotka kiertävät koko ison Aostan laakson. Alta Via 1 ja Alta Via 2 ovat erinomaisia vaellusreittejä ilman kisaakin. Reitelle osuu Euroopan isoista vuorista Mont Blancin lisäksi mm. Matterhorn, Monte Rosa ja Gran Paradiso. Luvassa paljon lumihuippuja!

Kisan speksit ovat vähintäänkin miehekkäät! 330km ja 24000m kumulatiivista nousua. About 3 kertaa kasitonninen vuori. Alimmillaan ollaan Donnasissa alle 500 metrissä ja korkeimmillaan Col Losonilla 3300 metrissä. Luvassa paljon pitkiä nousuja ja laskuja! Reitti on merkitty hyvin. Huolto on järjestetty ~5-15km:n välein ja ns. life baseja on ~50km:n välein. Huolto on pääosin hyvä ja välissä huikeaakin kaikkine laakson erikoisuuksineen. Life baseihin mukana matkaa kymmenien litrojen ns.drop bagin, mihin voi jättää varusteita ja evästä. Sää on iso muuttuja vuorilla. TORrissa sää voi vaihdella pakkasesta ja lumesta aurinkoo ja paahtavaan helteeseen. Varusteet pitää ottaa mukaan sen mukaan. Reppuun tulee siis täytettä.

Lepo tulee merkitsemään niin ikään isoa osaa tuloksesta, jos sillä nyt tuolla on isoa väliä. Life baseissa on järkätty kenttämajoitus isoille massoille ja siellä saa nukkua melussa ja hälyssä mikäli siihen pystyy. Reitillä on myös ns. rifugioita, eli vuoristomajoja kohtuullisesti. Niiden palveluja on mahdollista käyttää mutta tilat ovat hyvin rajalliset ja petiä ei välttämättä löydy. Majoilla lepoaika on rajattu kahteen tuntiin, jotta jengi ei jää notkumaan turhaan.

Aikaa reissuun saa käyttää 150 tuntia. Tämä tekee n. 2,2km/h, ei paha! Reittiennätys on Iker Karreran viime vuonna tekemä 70:04:15, eli 4,7km/h. Ei paha tämäkään! Pitää vaan muistaa paperilla vauhtia laskeskellessa, että kyseessä on äärimmäisen huippuun treenattu ammattilainen joka harjoittelee vain maasto- ja vuoristoultrat mielessä. 4km/h vauhdilla on oltu aina kympin sakissa n. 300 kisan läpäisijän joukossa. Eli n. alle puolet pääsee vain maaliin "löysästä" aikarajasta huolimatta. Isoin ongelma tuolla lienee yksinkertaisesti unen puute ja jalkojen loppuminen. Viikko märillä kengillä hiertää jalkaterät, nousut ja laskut tekevät selvää lihaksista ja jänteistä. Jalkojen kestävyys on hyvin olennainen asia.

Haastetta siis riittää vaikka vähän helpompi tämä on kun vanha kunnon PTL!

TOR on siis pääasia tänä vuonna. Toki asia voi vielä muuttua jos jää varsinaisesta lähtölistasta vielä jostain ihmeen syystä ulos. Lista julkaistaan tämän kuun lopussa. Treeneissä kisaan pääsy tarkoittaa, että mäkeä ja maastoa pitää tehdä tänäkin vuonna mahdollisimman paljon. Olen hahmotellut kisoja tälle vuodella maltillisesti ja toivottavasti sopivasti TORria silmällä pitäen. Lyhyen matkojen kisoja en tähän listaa kun ne on aina tullut vedettyä ns. vasemmalla kädellä enemmän treeneinä.

Alustava kisakalenteri, joka vielä voi vähän elää ja olennaisin treenissä eli pitkä lajinomainen harjoitus:
- Nuts karhunkierros 160km toukokuussa treeninä, silti kaikki pelissä. Peesiä löytyy mm. Antti!
- Mahdollisesti joku lyhyt ultra Ranskassa loman yhteydessä heinäkuun alussa. 40-60km +3000-5000m
- Oma treeni alpeilla, Alta Via Alpi Centrali, Chamonix-Poschiavo 560km +55600m heinäkuun lopussa.
- Ultravasa  90km elokuussa viimeistelynä ja viimeisenä kovempana treeninä.

Aion tässä vielä nostella alkuvuoden vauhtiominaisuuksia ja teen kohtuu maltilla maastoa ja mäkiharjoituksia. Maaliskuun puolenvälin jälkeen treeni muuttuu enemmän määrä-, mäki. ja maastopainotteiseksi. Karhunkierrosta ennen todennäköisesti tulee tehtyä muutamia raskaita erikoisharjoitteita kotimaisemissa ja kesäkuun alkuun samanlaista on todennäköisesti luvassa. Heinäkuussa sitten alkaa vuorilla lymyily ja sen kisarutiinin hankkiminen. Vuorille on jälleen talven jälkeen totuttauduttava. Vähäinen happi, uudet varusteet, syömis-, juomis-, heräämis-, pakkaus, -paskomisrutiinit! Elokuussa otan vähän aikaa iisisti ja teen loppukuussa hyviä yksittäisiä treenejä mutta tunteja en enää kovin paljoa todennäköisesti tee. 330km:n kisassa viime hetken virittelyillä ei enää ole ihan hirveästi voitettavaa.

Kisastrategiaa on tullut jo vähän pähkäiltyä ja mahdollisia ajallisiakin tavoitteita mietittyä mutta niistä sitten myöhemmin. Joka tapauksessakin kaikki rippuu säästä, juoksenko alussa itseni paskaksi yms...

Mielenkiintoinen seikkailu tulossa vaikka reitti onkin suurelta osin jo tuttu aiemmilta reissuilta. Alla muutama kuva meiltä vuosilta: