Loppukauden rimpuilu BUFF Trail Tour Finlandilla

Tiivis kisatahti, siinähän se meni palautuessa ja taas viritellessä kuntoa! Nyt viimeisen osakilpailun jälkeen päälimmäinen fiilis on, että HUH HUH, tulipahan tehtyä!

Tässäpä lyhyt yhteenveto Pallaksen jälkeisestä elämästä:

Autoilu ja kisa väsytti Pallasta seuraavalla viikolla. Tämä sai kuitenkin väistyä Kimmon hieronnan ja kevyen liikennehdinnän avulla kun lauantaina lähdettin Jannen kanssa jo kohti Itävaltaa. Upea treenireissu nyt vähän rennommalla otteella:

https://www.storehouse.co/stories/b9htx-yak-otzi-tour
https://www.storehouse.co/stories/b0hne-yak-otzi-tour
https://www.storehouse.co/stories/b10ux-yak-otzi-tour

Vuorilla jalka nousi tosi hyvin, eikä juurikaan tullut huomattua mäkitreenin minimaalista osuutta tämän vuoden aikana. Näemmä vanhoilla pohjillakin homma luonnistuu!

60h viikon jälkeen otin viikon kevyesti ja pyrin hakemaan kadotettua rentoutta. Osin juoksu kulki ja osin oli tosi nihkeää. Ajattelin päissäni, että Porvoossa juostu puolikas olisi hyvä kisa ja treeni. Lähdössä kolmeenkymmeneen kivunnut helle piti huolen siitä, että ajatuksessa ei ollut mitään järkeä. Tulipa harjoiteltua kanttailuakin! Stressi kohosi kohti seuraavaa Trail Tourin kisaa Nuuksio Classicia. Kadoksissa ollut vire kuitenkin alkoi löytymään tosi kevyen kisaviikon ansiosta.

Kuva Juha-Pekka Konttinen

Nuuksio Classicin alkuperäinen tavoite 3:40 jäi vain hiuskarvan päähän. Kisa meni kohtuullisen nihkeissä fiiliksissä mutta kello ei tykännyt kovin pahaa. Draamankaari oli kutakuinkin:
Alku rennosti ja kevyesti, kympin jälkeen soolojuoksua ja kolmeen kymppiin oli tosi nihkeää ja pummailin lisäksi pari kertaa. Loppuosa taas tuli oikeastaan aika hyvin omaan kuntotasoon. Mistään huikeista sijoista ei tarvinnut tuolla kamppailla ja johtajan paitakin vihdoin siirtyi harteilta oikealla juoksijalle ;) Ensimmäinen Nuuksio Classic maistui hyvälle. Reitti oli hienon vaihteleva osin tutuilla poluilla. Muut juoksijat ja yleisön kannustus oli mahtavaa! Kaikilla oli poluilla hyvä mieli ja pilke silmäkulmassa.

Kuva Nuuksio Classic / onevision.fi

Raskas edellinen kuukausi kulutti voimavaroja ja niitä lähdin täyttämään vaimon kanssa Berliiniin. Alunperin juoksukengät piti jättää kokonaan matkasta mutta tein kuitenkin kolme tosi kevyttä hölkkää viikon aikana. Tyypilliset narkkarin toimintatavat.

Kuva Tuomas Nupponen

Henkisen ja fyysisen palautusviikon jälkeen juoksu kulki kuin unelma kahden viikon ajan. Ehkä näitä pitäisi tehdä useammin??? Tein tämän jälkeen varmasti parhaan treeniviikon koko vuonna. Heti alkoi myös odotusarvot loppukaudelle kasvamaan. Puistolajuoksun kävin nykimässä tämän kaksi viikoisen lopussa kovana treeninä. Korkeasta syketasosta huolimatta jalka nousi ja juoksussa oli hieno kontrolli. Kisasta oli viikko Trail Tourin finaaliin Vaaroille. Koko tourin kolmas sija näytti vääjäämättömältä, joten mitään isoa tavoiteltavaa maralle ei jäänyt. Oikeastaan halusin juosta loppuun vielä hyvän juoksun ja nauttia kisan tunnelmasta ja tuttujen seurasta.

Kuva Vaarojen Maraton

Juoksu lähti liikkeelle hyvin vaikka viimeisen viikon meno oli tuntunut taas vähän nihkeältä. Kiven kova Tourin kärki katosi hetkessä horisonttiin siitäkin huolimatta, että omat ekat kilsat näytti 4:00 ja 3:30min/km. Parin kaverin kanssa juostiin aika samoissa alku mutta ennen kiviniemeä karistelin heidät. Heti alusta otin ylämäet kävellen ja kevensin hankalissa kohdissa, etten olisi puskenyt voimia heti. Ryläys vielä odotti. Salmen ylityksessä pääsiin suoraan hyppäämään veneeseen. Kiviniemessä nopea pullojen täyttö. HartSportti oli loppu :)

Kuva Vaarojen Maraton

Toinen puolikas alkoi raskailla nousuilla enkä puskenut niissäkään. Nyt tuli enemmän retkisarjalaisia  selkä edellä vastaan ja kaikki kannusti ja jokaiselle pyrin itsekin jättämään hyvän mielen vastalahjaksi. Näistä sai voimaa! Tekniset laskut sujui tosi hyvin ja pikkuhiljaa sain taas yhden oman sarjan selän näkyviin. Kaveri ei kauaa roikkunut takana. Ryläyksen jälkeen tuntui tosin itelläkin reisi vähän loppuvan. Tiet pelastivat. Toisaalta niissä olisi pitänyt vielä pystyä juoksemaan hyvin. Sain hetkittäin ruoskittua kroppaa pitämään vauhtia mutta puhtia kunnon lappamiseen ei enää ollut. Loppu meni aikalailla jo olutta odotellen. Viimeiseen mäkeen sain vielä hienoa motivointia ja välittämistä. Kävellä ei saanut, toisaalta juoksu oli lähinnä kävelyn naamioimista juoksuksi!

Kuva Jarkko Torvinen

Loppuaika oli juurikin keskivälissä haarukkaa mihin ajattelin itellä olevan mahdollisuus. Unelmoin kovasta tuloksesta mutta tämä oli jälleen tällainen torjuntavoitto. Viikonloppu kuitenkin oli täynnä hyvää tunnelmaa ja kyllä Koli tarjoaa upeat puitteet polkukauden lopetukseen! Kun kuitenkin fiilistelyn lisäksi on tulosurheilusta kyse, Inov-8 Mud Racing Team saalisti Vaaroilla hienosti hopeaa, pronssia ja minäkin tulin kuudentena maaliin. Tomi meni kokonaiskisassa tosiaan ohi mutta Jussi jäi taakse ja oli neljäs yhdellä kisalla vähemmän. Jussi lietsoi itsensä loppukaudesta sellaiseen kuntoon, että heikompia hirvittää! Olin siis pitkän kauden lopussa tourin kokonaisilpailussa kolmas! Enpä olisi uskonut!

Kuva Vaarojen Maraton

Nyt on takki ainakin hetken tyhjä ja vaikka marraskuussa odottaa vielä maantiemaraton, on nyt aika ylimenokauden. Lenkkeilen jos lenkkeilen ja parin viikon kuluttua perustreeniin.

HUH HUH, tulipahan tehtyä! Melkoinen "välivuosi"!