NUTS Karhunkierros 160km DNF

Kisan piti olla testi pitkästä polkujuoksukunnosta. Toimi aika huonosti…

Fiilis oli kisapaikalla hyvä. Ruka oli avattu pelkästään juoksijoita varten ja hyvä ryhmähenki vallitsi jo ennen kisaa porukan valuessa pelipaikoille. Ennakkoilmoitusten mukaan reitillä olisi lunta ja jäätäkin. Ajattelin, että lunta on jonkin verran mutta juoksemaan pääsisi muutamia pahimpia paikkoja lukuun ottamatta. Jää oli aiemmin Kemijärvellä juoksemassani polkulenkissä huokoista, eikä luistanut juurikaan. Kisakengäksi valikoitui Inov8:n Roclite 295, jotka kävin hankkimassa vielä alusviikolla. Malli on niin tuttu, ettei tuliterää paria tarvinnut jännittää. Muita varusteita mietin myös ja kun ilta oli vähän vilpoinen, ajattelin pukea vielä kompressiosäärystimien ja lyhyiden trikoiden päälle pitkät trikoot. Intuitio? Ennakkoon valmistautuminen meni muuten ihan hyvin mutta päiväunet jäi väliin illalta. Olin toki nukkunut hyvin edelliset yöt, eikä pidetty luentokaan onneksi kovin paljoa jännittänyt. Toivottavasti joku siitä jotain sai…

Kuva: Hanna Jumisko

Startti oli kiva pienen ryhmän kannustaessa meidät matkaan. Antin ja Tomin kanssa lähdettiin vetämään ryhmää. Ekaa mäkeä noustiin hyvällä fiiliksellä. Hyvin pian alkoi hanki, upottava kulkematon munahanki. Kahlailtiin menemään sen minkä päästiin ja haettiin välissä reittiä. Joku oli kai joskus mennyt ja epäselviä jälkiä talvelta oli osin havaittavissa lumen pinnassa. Pilkat puussa oli niin hailakoita, että kiitettiin Antin kanssa Tomin mukana olosta kaikkia jumalia. Yksi joka osaisi suunnistaa. Reittiä haettiin ja pummailtiinkin aina minun tai Antin ollessa keulilla. Tunti, kaksi meni hyvänä läppänä ja huumori lensi umpihangessa sekoillessa. Kun loppua ei tuntunut näkyvän, alkoi jo meidänkin porukan hymy hyytyä. Kelloa tuli vilkuiltua enemmän ja laskeskeltua aikoja. Realisti alkoi vallata mieltä. Me emme tulisi pääsemään takaisin Rukalle. Hiippailimme hangen pinnalla. Aina joka toisella askeleella upottiin reiteen asti. Ilmeisesti vasen lonkankoukistaja otti kipeää tässä kampeamisessa. Heikko lihaskunto veti selänkin jumiin. Lihaskuntoa on parannettava kesää varten, vielä ehtii.

Kuva: Tomi Mäkelä

20km:n pitkän taivalluksen jälkeen lumi väheni ja meno onneksi helpottui. Fiilis ei silti hirveästi noussut. Kuulemma Sallan päässä olisi reilusti lunta. Olimme jo jätkien kanssa puhuttu homman järkevyydestä ja mietitty miten edetään. Keskeyttämisestä ja muiden kokemattomampien varustautumisesta reitin haastavuuteen keskusteltiin myös. Laitoimme viestiä olosuhteista varmuuden vuoksi kisakeskukseen. Meininki oli helpompaa Juuman jälkeen ja päästiin vihdoin vähän juoksun makuun. Selkeää oli, että voimat olivat jääneet alkumatkan hankeen. Hiliputeltiin komeita maisemia ihaillen välissä jäistäkin baanaa pitkin. Antti pannutti jäisellä polulla pahan näköisesti alamäessä. Lumipätkän verestävät sääret saivat mukavasti seuraa muista ruhjeista. Onneksi karkea lumen pinta ei tehnyt omiin sääriin pahaa jälkeä kun suojana olivat sekä trikoot että säärystimet. Mulla kriittisin tilanne oli kun meinasin tipahtaa joen törmältä alas Kiutakönkään maisemia ihailemaan tullessa. Tomi taas sujutteli nastojen kanssa tasaisesti mukana.

Kuva: Tomi Mäkelä

Fiilikset aaltoilivat. Yön jaksoin hyvin olla hereillä, vaikka päiväunia en saanutkaan otettua. Aamu toi silti tutun piristyksen. Vauhti oli kasvanut mutta silti keskustelu pyöri läpäisyn ja sen epärealistisuuden kanssa. Antti oli päättänyt keskeyttää Oulangan luontokeskukselle. Oulankaan päästyä kaivelimme drop bagejä sillä silmällä, ettei paluumatkalle enää tarvinnut jättää mitään. Antti tarjosi myös omat lihikset ja berliininmunkit meille. Omaa kamaa oli kuitenkin riittävästi siitäkin huolimatta, että alkumatka oli todella paljon hitaampi ennakkoajatuksia. 1,2l pullotilaa riitti kohtuullisesti huoltoväleihin. Muutaman kerran täytimme pullot myös joista, jotka tuolla on onneksi suurimmalta osin tarpeeksi puhtaita juomiseen.

Kuva: Tomi Mäkelä

 

Reitti jatkui Oulangan jälkeen hyvänä ”rollaattoribaanana”. Juoksu oli hidasta mutta matka eteni kohtuullisesti. Pikku hiljaa lunta alkoi kuitenkin tulla. 80km:n juoksijat tulivat sulan etelärinteen kohdilla hirveää vauhtia lasketellen vastaan. Porukka piristi omaakin oloa huomattavasti. Viimeisillä 15km:n matkalla lunta oli sitten jo taas enemmän. Ei kuitenkaan ihan alun munahangen verran. Taival hidastui ja tavoite alkoi muodostua varmuudella pelkästään Hautajärvelle pääsyyn. Pitkoksilla toki juoksu vielä maistui.

Kuva: Tomi Mäkelä

Lonkankoukistajan kipuilut auttoivat päätöksen teossa mutta päätös perustui enemmän huonoon vauhtiin ja perille pääsyn mahdottomuuteen tuossa kelissä. Tomi ei ollut myöskään motivoitunut jatkamaan matkaa yksin. Hautajärvelle päästyämme meitä yritettiin hieman maanitella jatkamaan matkaa mutta turhaan. Olut ja myöhäinen aamiainen maistui paremmin kuin mahdoton taival takaisin. Alaspäin tullessa pohjoisrinteet olivat lumisia. Vaikka toiseen suuntaan tilanne muuttui edullisemmaksi, ei toivoa löytynyt korvien välistä. Toisaalta ei me ihan hirmu pettyneitäkään omaan kyvyttömyyteen oltu.

Kuva: Hanna Jumisko

Takaisin Rukalle päästyä päiväunien jälkeen ilta meni leppoisasti DNF-paljussa nautiskellen virvokkeita ja kannustaessa maaliin tulijoita. Huikeita suorituksia nähtiinkin lyhemmillä matkoilla, ja saatiinpa paljuun mestareitakin seuraksi.

Kuva: #selfie

 

NUTS oli järjestänyt koko systeemin todella hienosti ja tapahtumasta jäi oikein hyvä maku. Lumitilanne oli haastava ja sen informoiminen ymmärrettävästi oli haaste mutta toivotaan, että seuraavalla kertaa yöpakkaset ei pidä lunta maassa ihan näin pitkään. Toki myöhemmästä ajankohdastakin oli puhetta ja alustava päivämäärä on viikkoa myöhemmin. Tuskin näin lumista kevättä tulee heti putkeen. 

Kiitos kaikille seurasta, osanotoista ja kannustuksesta. Kiitos myös NUTSin porukalle duunista meidän kisaajien eteen. Ilman sitä tämäkin eeppinen reissu olisi jäänyt tekemättä. Oma maine vaan menee kun DNF:ää pukkaa. Onneksi muutakaan eivät päässeet maaliin, niin ei ole niin paha! Vitsi, vitsi. 

Hienon videon olivat väsänneet Trail Tourista. Silmä tarkkana paljuun!

Loppuun vielä vanha Laphalainen sananlasku: Ei sole poikha kesää pohojosessa, hiihtokelit vaan huonone!