TourVdA Day 4 Rifugio Belvedere - Rifugio Cuneo

Video selventään päivän tapahtumia liikkuvan kuvan avulla.

Starttasimme tavoista poiketen vasta niinkin myöhään kuin 5:30. Aamu alkoi terävällä mutta matalalla nousulla joka tuntui yllättävästi kropassa. Tiputimme sen jälkeen edellisestä päivästä tutun Rif. Ferraron kautta alas laaksoon vielä nukkuvaan kylään. Kylästä lähdettiin nousemaan päivän ensimmäistä isoa nousua. Reilu tonnin katkesi mukavasti Rifugio Grand Tournalinille, jossa nautittiin "metukka"-paninit ja juteltiin juuri polulle lähtevän parinkunnan kanssa. Timminoloiset Courmayeur trailersit olivat tekemässä kohtuu pitkää siivua sille päivää mikäli oikein ymmärsimme.

Col di Nannaz tuli pian tuvalta lähdön jälkeen jo vastaan. Lyhyen laskun jälkeen noustiin vielä lyhyempi nousu toiselle collille josta avautui näkymä laaksoon. Cervinolle näkymän edessä oli muutama vuoren nyppylä. Alaspäin lähdettäessä tilanne kuitenkin muttui ja Matterhorn tuli enemmän ja enemmän näkyviin. On se hieno ja ihmeellinen jyrkkä töppyrä!

Alhaalla Cretazin kylässä meidän piti täyttää reppujen ruokavarastoja seuraavia päiviä ajatellen. Majoja/kyliä oli suunnitelmien mukaan vähän jos ollenkaan ja syömismahdollisuudet näin ollen rajalliset päivän mittaan. Kauppaa ei kuitenkaan järkevän matkan päästä löydetty. Tyydyttiin vain käyttämään leipomon antimia hyväksi ja nautittiin pizza-munkki -lounaat pikkukylän vilinää ihastellen pääkadun varressa. Samalla tutkailtiin kartalta loppupäivän reittiä. Muutama päivä sitten olimme jo nähneet sseuraavan suunnitellun harjanteen Col de Fortin. Lyhyt mutka koukaten vähän kuljettua polkua. Lisäksi kohtuullisesti lunta. Toinen vaihtoehto oli mennä TOR:n reittiä Alta via 1:stä. Jäätiin miettimään vielä nousun ajaksi suunnitelmaa.

Nousu Cignanan järvelle oli helteinen jälleen. Janne alkoi voimaan pahoin nousussa ja päätimme suunnata TOR:n reitille Rifugio Barmasselle syömään lounasta. Gnoccien jälkeen lähdimme seuraamaan isompaa Alta via 1:stä. Jätimme siis Col de Fortin kokonaan väliin. Jälleen tosin saatiin vähän lisää matkaa ja enemmän nousumetrejä mutta helpommalla ja isommalla polulla. Onneksi paussilla ja ruualla heikotukset yleensä katoaa ja näin tässäkin tapauksessa.

Loppumatka oli kohtuullisen jylhää vaihteleva ja kaunista polkua. Pistäydyimme tsekkaamaan Bivacco Reboulazin faciliteetit mutta muuten pyrittiin jouduttamaan matkaa. Pilviä alkoi kerääntymään taivaalle ja näytti todenäköiseltä, että saataisiin vettä vielä niskaan ennen yöpaikalle pääsyä. Viimeiset kilsat tultiin ilmavaa vuorenkylkitraversea. Sopivasti sade vielä liukasti polkua. Ennen majaa törmättiin vielä polunkunnostajaan kun hän ylävartalo paljaana kuokki lumivaippaan turvallisempaa polkua. Sade rankkeni vielä loppua kohti ja juuri kun astuimme Rifugio Cuneon pihalle jyrähti ukkonen suoraan yllämme salamoiden kera. Kiirehdimme alakerran erilliseen VC-tilaan vaihtamaan tupakengät ja juuri silloin toinen jyräys salamoiden kera iski ihan viereen. Pienessä paniikissa hipsimme sisälle yläkertaan lämpimään majaan. Polunkunnostajakin juoksi perässämme sadetta pakoon majalle ja osoittautui olevat tuvan nuori isäntä.

Loppuilta menikin kamoja kuivaillessa. Maja oli kohtuu korkealla (2652m), joten se oli aika perustasoa mutta tunnelma korvasi sen. Suihku jäi siltä illalta väliin ja tyydyttiin vain hieman siistimään kuontaloamme. Meidän lisäksi yötä oli vain vanhemmat herrasmiehet Italiasta ja Sveitsistä. Italialaisen kanssa kielimuuri meinasi estää kommunikaation mutta onneksi Sveitsiläinen käänsi keskustelua Italiasta Englanniksi ja päinvastoin. Illalla kun sää kirkastui jälleen käytiin vielä katsastamassa pieni kappeli, joka oli ihan majan vieressä. Pian siellä olisi suuri messu mihin saapuisi alhaalta laaksosta 5000 ihmistä. Varmasti vaikuttava näky.

Seraavan päivän suunnittelu kuului aina edelleisen illan toimiin. Nyt kyseltiin jälleen vinkkejä henkilökunnalta ja saatiinkin niin vahva suositus jättää seuraavalta päivältä Col de Vamea väliin, että tehtiin suosiolla reittimuutos. Mutta siitä huomenna lisää. Illalla tehtiin vielä suklaa ostoksia samalla kun kyseltiin onnistuuko aamupala 4:30 -> no problem! Tästä syystä maja saakin kouluarvosanaksi hyvän 7 1/2:sen!



4.päivä profiili



Rif. Grand Tournalin

Kohti Col di Nannasia

Lunta riitää päivittäin





Suunta kohti Gran Paradisoa

  

Lasku Cretaziin

Matterhorn aka Monte Cervino

Rif. Barmasse

Näkymä lagolle

Bivacco Reboulaz

Jylhää ja lumista

Roclite hajoilee jo neljän päivän jälkeen.



Cuneo ja kappeli



Vaikka lunta on paljon onneksi ei ihan -95 verran

TourVdA Day 3 Singlin - Rifugio Belvedere

Videolta näkee kolmannen päivän epistolan pääkohdat.

Aamu alkoi keveän aamupalan jälkeen +1200m nousulla. Nousu oli helppoa laskettelurinnettä. Ei siis mitään alppien kauneimpia polkuja. Fiilistä nosti kuitenkin pilvetön taivas ja lähihuippujen takaa pilkistävä Matterhornin huippu. Pientä hakua reittien suhteen nousussa oli ja epähuomiossa valittiinkin huoltotie polun sijaan. Tämä toisaalta osoittautui hyväksi valinnaksi rinteen yläosassa olevan reilun lumen vuoksi. Tie oli paljas yön jälkeen kovasta lumesta.

Colle sud des Cimes Blanchesilta avautui mahtava näkymä Monte Rosan jäätikölle. Ainoastaan hiihtohissit pilasivat näkymää. Ritterin lomassa päätettiin jättää lyhyt satasen nousu seuraavalle Collille väliin. Reitti näytti lumiselta eikä tarjonnut mitään isompaa. Lähdimmekin laskettelemaan kaunista loivaa laaksoa alaspäin. Pientä jännitystä saatiin sulavesijoen ylityksestä lumilippaa pitkin. Kova lumi onneksi kesti kulkijan painon nippa nappa mutta jäisen lumen ylitys oli hieman hankalaa. Onneksi vältettiin liukkarit suoraan puroon.

Päivän toisen nousun tilannetta oltiin jo tiedusteltu edellisenä päivänä. Olimme jo puoliksi jättämässä sitä väliin ilmeisen harvoin kuljetun reitin vuoksi. Alas tullessa päätettiin tehdä kuitenkin lenkki Rifugio Ferrarolle syömään ja kyseleen parempaa tietoa reitistä. Parin kunnon juustopaninin (2cm paksuudelta juustoa välissä) ja juttutuokion jälkeen saatiin varmuus, että alkuperäinen reitti on ihan ok ja kulkijaa on ollut. Majalla notkuttiin kohtuullisen pitkään juttelemassa innokkaan wannabe-trailerin kanssa kisoista ja treeneistä.

Majalta lähdettiin samaa reittiä pari kilsaa takaisin päin ja kohti Monte Rosan massiivista kylkeä. Vesi ja jää oli jättänyt hienot valtavat 10-20 kerroksisen kerrostalon syvyiset vesiuomat sulaessaan jäätiköltä. Laakson perillä reitti kääntyi etelään kohti Passo della Bettolina supia. Jyrkkä kohtuu kivinen nousu oli aluksi kuitenkin melko helppo mutta lumen myötä nousu hidastui melko paljon. Jäärautoja oli edelliset menijät pitäneet jälleen jaloissa. Onneksi päivän aurinko oli jälleen sulattanut pinnan ja jalansijoja ei tarvinut erityisesti hakea. Välissä oli pakko kääntyä ihailemaan Monte Rosan massiivia vielä kun kertyvien pilvien välistä sitä vielä näkyi.

Kun Collille vihdoin päästiin alkoi virkistävä raekuuro. 3100m korkealta Collilta lähti erinomaisen hienon näköinen kivikkoinen kapea ridge ylöspäin kohti Rifugio Q.Sellaa. Sinne olikin virtaamassa pitkä jono kiipeilijöitä toisesta suunnasta seuraavasta laaksosta. Ilmeisimminkin majalta huiputellaan Monte Rosaa. Sadetakeissa riensimme harjannetta toiseen suuntaan alaspäin. Pistäydyttiin vielä syömässä suklaakakut ja vetämässä kahvit ennen lopullista tiputusta alas. Ihan suunnitelmien mukaan ei tiputettukaan alas laakson pohjalle vaan noustiin puolestavälistä takaisin edellisen laakson puolella viimevuotisen GTA reittiä pitkin ajanpuutteen vuoksi. Päivä oli jo pitkällä ja iso tumma pilvimassa alkoi lähestyä Sveitsin puoleta.

Viimeinen nousu oli lyhyt mutta hieno. Pienessä kattilalaaksossa oli syvä lumipakkautuma. Saikin olla tarkkana, ettei tippunut isoihin sulamisaukkoihin jotka oli pari-kolmemetriä syviä. Kivikkolaskussa yritettiin vähän kiirehtiä, että päästäisiin kohtuullisen kuivina tulevaan yöpaikkaan mutta saimme kuin saimmekin vielä sadekuuron niskaan ennen perille tuloa.

Yö vietettiin Rifugion Belvederellä. Viime vuoden GTA:sta tutulle majalle oli hienoa saapua. Isäntä Giacomo tervehti jo kaukaa tuttavallisesti. Muisti meidät hyvin viime vuoden jäätikkösadetinsuihkutteluista ja aikoi antaa meille ihan suihkullisen huoneen tällä kertaa. Erittäin lämminhenkinen ilta sujui samoin kuin viimeksikin. Lyhyet päiväunet ja kevyt jutustelu isännän kanssa erinomaisen illalliset lomassa tuo yöpaikalle arvosanan 9+. Ensi vuonna majalle on valmistumassa spa ja relax room. Kai ne on päästävä kokeilemaan heti tuoreeltaan?
Ja aamupala viideltä? No problem!

Ja vielä on pakko hehkuttaa "home made lasagnea"! 5 tuntia haudutettu ragu ja itsetehty tiheä tuorepastalevytys kuorrutettuna parmesaanilla ja yrteillä. Aivan parasta!

3.päivä profiili

Cervino pilkistää

Rinneravintola ja suomen lippu

Monte Rosan laidan jäätikkö

Käy se teltassakin

Kukkaniitty ja Monte Rosa

Rif. Ferraro ja lapsikaaos

Sulavesiuoman penkka

Lumista nousua riittää

Suklaalla kulkee

Pientä horjumista

Ridge Q.Sellalle usvassa

Kiipeilijöiden ylösvaellus

Harjannepolku

Viimeinen, tuttu nousu

Rif. Belvedere, place to be!

TourVdA Day 2 Rifugio Champillon - Singlin

Video toisesta päivästä näyttää, että ilmat olivat jo toisena päivänä paremmat. Siitäkään huolimatta emme lähteneet hakemaan reittiä Mont Gelelle. Harvoin kuljettu epämääräinen reitti ei houkuttanut ja päätimme seurailla alkupäivän TOR:n reittiä.

Jalka nousi hienosti toisenakin päivänä heti aamusta vaikka iskimme polulle jo klo 5. Tiputimme alkuun pitkän tonnin laskun Ollomontiin ja lähdimme nousemaan päivän ensimmäistä nousua. Heti kärkeen mukava 1200 nousumetriä. Eka nousu hujahti hetkessä ritterillä höystetyn tauon molemmin puolin ilman isompia punnerruksia. Harjanteen takana laidunsi vuohilauma. Vuohilla oli mahtavat isot sarvet vuoriston pukkien tapaan. Hetken vuohia kuvatessa alkoi tunnelma kuumeta kun porukka alkoi kävellä vastaan ja välimatka oli jo hieman liian lyhyt. Kun etummaiset alkoivat tehdä puskuliikkeitä ja ottamaan juoksuakselia edelleen meitä kohti, alkoi kiire koukata vasemmalta ohi! Vauhti koveni ja onneksi eläimet päättivätkin jättää pelkurit jatkamaan pakomatkaa.

Pitkän laskun jälkeen laaksossa meitä odotti helle ja pitkä siirtymä tietä pitkin. Päivän toinen colli olisi Colle di Valcornera. Reilu kolmetonninen omasi kuuleman mukaan lunta mutta 16 hengen turistiryhmä olisi ylittämässä sitä aamupäivällä, joten reitti olisi selkeä. Siispä turvallinen meillekin. Pistäydyimme tieosuudella juomassa kokikset ja briossit taivalluksen lomassa. Tylsähköön pätkään ja aikataulupaineisiin saimme helpotusta hetken autokyydin muodossa. Siirryimme lähemmäs Rifugio Prarayeria laakson pohjan tietä pitkin. Majalla nautimme erinomaisen maittavat pastat jäkiruokineen ja varmistelimme reitin lumitilannetta.

Nousu Valcorneralle alkoi ensin kohtuu jyrkästi ja loiveni parin kilomertin loivempaan laakso-osuuteen. Laaksosta lähdettiin sitten todella jyrkkään kivikkonousuun ja pääsimme nautiskelemaan myös lyhyestä kaapelipätkästä. Tiukka nousu loiveni kattilamaiseksi kouruksi ennen harjannetta. Kattilan seinämät olivat todella jyrkät ja lumen peitossa. Rohkaisusuklaat olivat paikallaan ennen loppunousun aloitusta. Aamun iso ryhmä oli käyttänyt jäärautoja  lumella mutta me nousimme ilman microspikesejä vaikka hetkittäin jyrkkyyden ja lumen kovuuden vuoksi niitä olisi ehkä kaivannutkin. Hitaasti askel kerrallaan hivuttauduttiin ylös harjanteella. Hienon harjanteen ylitys oli retken isoja hetkiä lumisine pätkineen.

Collilta laskettiin lunta pitkin lasketellen läheiselle Peruccan majalle nauttimaan pientä evästä. Maja sijaitsi erittäin hienolla paikalla jäässä olevien lampien läheisyydessä. Iltapäivän kertyneet pilvet estivät näkymät jo lähettyvillä olevalla Monte Cervinolle. Tauon jälkeen oli jäljellä enään vauhdikas lasku pienellä nousulla höystettynä pieneen Singlinin kylään. Alamäessä hieman esiteltiin juoksutaitojamme isolle ryhmälle, joka saatiin Cignanan järven tuntumassa kiinni.

Hotelli oli miellyttävä yllätys. Isäntä oli kova skimountaineering-äijä ja oli käynyt ihan kisoissakin. Lisäksi spa, sauna, relaxroom yms. toimivat erinomaisesti ennen todella hyvää illallista. Itsellä jäi hieman harmittamaan Jannen ricotta-rucola -pasta mutta eipä simpukka-katkarapu -vastaava juuri hävinnyt. Pääruoan pihvi olisi pitänyt vaihtaa taimeneen jos jotain pientä moitittavaa hakee. Hotel Les Rochers saa arvosanan 9+. Hieno tunnelma ja aitoa auttavaista porukkaa. Aamupalakin saatiin apartementosiin mukaan illalla. Erinomaista!

Erinomainen päivä vaikka reittiä hieman muutettiinkin!

2.päivä profiili

Vaiheeksi aurinkoa

Hirmuiset vuohet

Prarayerin maja kauniin järven rannalla

Vielä hieman lunta

Kaapelia

Luminen kattila

Jyrkkää

Rif Perucca-Vuillermoz

Maja ja jäälampi

Bivacco majan tuntumassa

Aamusäädöt

Aamupala

Les Rochers

TourVdA Day 1 Courmayeur - Rifugio Champillon

Video kertoo päivältä isoimmat.

Tosiaan heti kävi selväksi, että lunta tulee suunnitellulla reitillä olemaan. Ensimmäisen korkean paikan Col Malatran jälkeen aloimme katsella reittiä uusin silmin. Muutoksia tehtiin välittömästi ja harvoin kuljetut polut korkeilla paikoilla päätettiin jättää suosiolla väliin jos ei varmistusta saada paikallisilta, että porukkaa on mennyt yli.

Ensimmäinen päivä aloitettiin focaccia + omenatorttu -aamiaisen jälkeen 4:30 pimeässä Courmayeurista. Noustiin Firugio Bertonelle ja painettiin ylös harjannnetta pitkin. Lyhyen vaihtelevan osuuden jälkeen otettiin oma polku lumiselle Col Malatralle johtavalle reitille. Tutkailtiin siinä myös jo tulevaa PTL reittiä joka tippuisi Col du bataillon d'Aostelta oikealta kädeltä samalle reitille. Päivä oli ylhäällä sateinen ja sumuinen, joten reitti oli välissä hieman hakusessa lunta ollessa maassa kohtuu reippaastikin. Saatiin haettua GPS-träkin ja kartan avulla turvallinen väylä collin takana olevalle Rifugio Frassatille.

Huonon pukeutumisen jäljiltä olimme kevyessä horkassa majalle päästessämme ja tarjottu kuuma tee tekikin tehtävänsä. Frassatti on kohtuu tuttu paikka molemmille. PTL 2011 olimme siellä yhden illan pitämässä ukkosta ja nukkumassa kun maja oli vielä rakenteilla. Jannen viime vuoden torri keskeytettiin vain hetki hänen Frassatilta lähdön jälkeen. Siis tuttu paikka.

Taukoa pidimme heti ihan reilusti ja suunniteliin loppupäivä uudelleen. Emme siis lähteneet suunnistamaan Sveitsin puolelle alkuperäisen suunnitelman mukaan, vaan tiputettiin alas laaksoon. Loppupäivä oli tylsää tasaista reittiä lukuunottamatta viimeistä nousua, Col Champillonia, jonne noustiin pitkään ja hartaasti. Jyrkkä ja uuvuttava nousu, joka osoittautui itelle koko reissun hankalimmaksi. Muuten kunto tuntui olevan terästä, vaikka vähän sitä epäilinkin ennen reissua. Kevennys toimi hyvin. Toinen loppupäivän hienoja hetkiä oli lounas laaksossa hyvässä ravintolassa ja varsinkin ravintolan juusto-kinkku-läski -lautanen. NAM!

Yö oltiin Champillonin majalla, jossa olimme myös viime PTL:n keskimmäinen yö. Majan emäntä tunnistikin Due Finlandesen melkein heti kun astuttiin sisään. Hyvä maja ja lämmin henki. Avulias emäntä soitteli vielä muille vuoristomajoille tarkistaen meidän seuraavan päivän harjanteiden lumitilannetta. Aamiainen 4:30, no problem! Hieno meininki! Kouluarvosana 9!

Illalla oli vielä pientä ongelmaa upottaa koko päivälliskattausta mutta muina päivinä ruokaa ei enää jäänyt.
Yön aikana kamat kerkesivät kenkiä lukuunottamatta mukavasti kuivahtaa ja jätkät olivatkin valmiita seuraavaan päivään raskaasta ensimmäisestä päivästä huolimatta.

1.päivä profiili

Startti

Rif Bertone

Bivacco

Pilvistä jo aamusta

Juoksun huumaa

Lunta ja usvaa

Sinne jonnekkin väliin reitti menee

Lämpöä keräämässä Rif Frassatilla

Proteiinilisäke

Col Champillon

Rif Champillon

Kamat kuivumassa