torstai 15. elokuuta 2013

TourVdA Day 9 Fifugio Degli Angeli - La Thuile

Video tokavikasta päivästä.

Normi leipä ja hillo -aamiaisen jälkeen astuimme viileään ilmaan ulos majan lämmöstä. Aurinko oli juuri nousemassa taivaanrannasta kun lähdimme juoksemaan alas laaksoon. Todella kaunis aamun hetki jälleen kerran ja edelleen maisema sykähdytti. Juoksu sujui päivän alussa erittäin hyvin vaikka jalat vähän jäykät olikin. Jannen polvikin oli jälleen parempi!

Laskumetrejä tuli alas laaksoon pitkästi toista tonnia. Lähdimme alhaalla seuraamaan laakson pohjaa eteenpäin aina Planavalin pieneen kylään. Aamu oli jo kylässä sen verran pitkällä, että saimme tyhjässä hotellissa nautittua toisen aamiaisen. Leipää, hilloa, nutellaa ja reilusti jälleen mustaa kahvia. Kylästä lähdettiin tekemään päivän ekaa nousua. Vielä hieman arvottiin mistä mennään. Alkuperäinen reitti meni suoraan Col de Planavalin yli Rifugio Deffeyekselle. Nousun puolessa välissä olevassa risteyksessä tutkailtiin collia ja päätettiin ottaa matalampi variantti Alta via 2:sta, eli TOR:n reittiä pitkin. Planaval näytti olevan sen verran lumessa. Alkunousun polku oli ollut osin romahtanut mutta loppu oli hyvää baanaa, olihan polku taas enemmän kuljettua baanaa. Col Crosatie oli hieno jylhä harjanne ja myöskin kohtuu korkea, 2838m.

Harjanteen jälkeen oli pientä ilmavampaa pätkää vaijerineen tarjolla. Jyrkkä rinne oli isoa kiven lohkaretta täynnä. Hitaasti laskien tiputeltiin alas Promoudin Bivacolle, josta lähdettiin nousemaan toiselle harjanteelle jonka takana Deffeyeksen maja olisi. Saatiin reittimuutoksella kaksi harjannetta yhden hinnalla. Olin täyttänyt huonosti pulloihin vettä edellisistä puroista ja jano alkoi olemaan melkoinen nousussa. Päivä oli jälleen helteinen, eikä vettä just silloin tuntunut olevan kohdalla. Ehdin jo manata useaan kertaa huolimattomuuttani mutta toisaalta voihan nestehukankin ottaa tietynlaisena treeninä. Kun vihdoin löysin pienen puron oli jo pakko rohjeta juomaan, vaikka vähän kyseenalainen pieni virta olikin kyseessä. Ei nyt ihan laidun mutta kuitenkin. Tankkausbreikin jälkeen alettiin nousemaan isoa kivikkoista nousua Passo Altolle. Jyrkän lohkarerinteen polku oli kärsinyt talven aikana reilusti, eikä reittiä ollut kuin ehkä puolessa matkaa. TOR:n aikana kivet on viime vuosina vieritelty sopivaan asentoon selkeäksi reitiksi. Tulee järjestäjillä kiire!

Olin harjanteella hieman Jannea ennen ja jäin juttelemaan muutaman ihmisen kanssa jotka kyselivät olinko nähnyt nuorta poikaa ja olihan sellainen tullut Passo Altolta vajaa tunti sitten vastaan. TOR:iin treenaaja hänkin. Crosatieltä laskettaessa oli tullut jo yksi Italian pitkään kisaan tähtäävä treilaaja. Paljon oli harjoittelijoita liikkeellä! Colliltä nähtiin myös Col de Planavalin toinen puoli. Onneksi tehtiin reittimuutos. Jäätikön vieressä oli oikein kunnolla lunta. Lähdimme tiputtelemaan alas päin kohti majaa rauhallisesti. Jalat hieman hidasti vauhtia mutta majalla päästiin kuitenkin hyvin. Hämmennyt oli suuri, porukkaa oli kuin pipoa. Nuoria aikuisia opettajineen oli vallannut koko majan. Hirveässä kriisissä yritettiin raivata tilaa, että päästäisiin tilaamaan myöhäinen lounas. Tuvan isäntä tunnisti meidät jälleen. Ei vain saanut päähän mistä tunnisti meidät. Janne oli TOR:eissa käynyt majalla huollossa ja 2012 oltiin PTL:ssä majalla ensimmäinen yö.

Mahat täynnä erinomaista pastaa laskimme rauhassa valtavaa polkua pitkin alas La Thuilen kylään. Majapaikkaa ei ollut valmiina mutta aamulla jo suunnitelma oli kehittynyt siihen suuntaan, että La Thuilessa viettäisimme yön. Turisti-infoon iskimme sisään ensimmäisenä. Isommassa kylässä olikin kohtuullisesti vaihtoehtoja majoitukseen. Päätettiin ottaa 4 tähden hotelli kun sauna ja spa kuulosti kohtuullisen houkuttelevalta. Aivan loistava valinta. Syömässä käytiin tällä kertaa ravintolassa sen jälkeen kun sauna ja spa oli testattu. Parit katseet käännettiin kun spa sandaaleissa läpsyteltiin kadulla.

Isojen pizzojen ja oluen jälkeen uni maittoi. Viimeinen yö ennen retken loppumista oli hienoa nukkua hyvässä hotellissa. 9 voi antaa hyvällä omalla tunnolla arvosanaksi. Kymppiin vaaditaan jotain speciaalia. Yllättävintä hotellissa oli, että vaikka se sisälsi lähinnä golfareita, niin aamupala hoitui klo 4:30, no problem!

Edit: ja nyt vielä kuvien kera!






















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti