tiistai 23. lokakuuta 2012

Toiseksi Jämin minirogainingissa!

Ensikosketus lajiin sujui erinomaisesti!

Tuloksista on nähtävissä, että taistelu voitosta oli tiukka. Hävittiin voittajajoukkueella vain 48 pistettä. Ero siis yhden rastin verran. Olkoonkin, että meillä oli maksimisuoritus ja voittajilla jäi hieman aikaa jopa tuhlattavaksi.


Vuorenpeikko ja Kulkuri

Kun laji oli itselle uusi, käytännön jutuista olin vähän pihalla. Onneksi tiimikaveri Mikolla oli homma hanskassa ja tarvittavat välineet mukana. Reitti on hyvä suunnitella etukäteen hyvin huolellisesti. Merkkauskynällä sitten piirrellä suunniteltu reitti valmiiksi. Plan B-C-D ja ehkä E:kin on hyvä olla, jos tilanne vaatii lennosta reitin muuttamista ajanpuutteen tai jonkin muun vuoksi. Oman vauhdin arviointi on erittäin tärkeässä roolissa etukäteissunniittelussa. Voittajajoukkueella oli käytössä näemmä myös erittäin high tech matkan mittauskeino.
Matkan mittaus
Maasto oli suureksi osaksi hyväkulkuista kangasmaastoa. Tämän lisäksi polkuja ja hiekkateitä oli paljon johtuen osaksi Niinisalon läheisyydestä. Päätettiin lähteä aluksi tyhjentämään alueen kuivempi pohjoisosa rasteista. Siitä sitten sujuvasti suunniteltiin hakevamme yhtä lukuunottamatta kaikki itäosan kartan rasteista. Lisäksi käytiin läpi useampia oikomisia tarpeen tullen itäkartalle. Itäosassa oli kuivempi kangas pohjoisessa ja eteläosa taas märkää soista aluetta jonka väliin jättäminen ei olisi iso menetys kuin ehkä pisteellisesti.

Suunniteltu reitti on punaisella kartoissa ja todellinen vihreällä. Yritin havainnollistaa kulkusuuntaa vihreillä väkäsillä. 

Pohjoisosa

Itäosa
Alka lähti porukassa suunnistaessa ja siitä olikin hyvin apua. Heti tuli selväksi, että rastit ovat paljon helpommin näkyvillä normaaliin suunnistukseen verrattuna. Piilotusyrityksiä ei juuri ollut. 48 rastille poikettaessa muut eivät enää seuranneet ja loppu tultiinkin sitten aika yksin. Suunnistus onnistui pohjoispuolen kartalla ja kokonaisuudessakin erinomaisesti. Vesitonkkia oli rasteilla hyvin ja kaksi 0,75l:n pulloa oli jopa liioittelua. Energiaa tuli nautiskeltua mehun ja yhden geelin muodossa ehkä sitten puolestaan liian vähän. Loppupuolella yläkarttaa alkoikin jo väsy painaa. Toki palautuminen ei ollut täydellistä Vaarojen ultrastakaan vielä.
Kangasmaasto

Alakarttalle päästiin jatkamaan ajassa 2:25 ja tässä vaiheessa oli jo selvää, että lähellekään kaikkia rasteja ei tulla keräämään. Juoksuvauhti oli myös hiipumaan ja kävelyä otettiin mukaan jonkin verran. Kartan yläosan rastit otettiin vielä suunnitelmien mukaan ja 67:n jälkeen alettiin miettimään jatkoa. Suolla tarpominen ei houkutellut ja päätettiin oikaista 82 rastin jälkeen tielle ja rastille 58. Rastit 80 ja 76 olivat sen verran isojen pisteiden arvoisia, että ne oli pakko hakea. Lisäksi reitti oli melkein kokonaan tietä. 79 oli myös hyvin hollilla ja siitä päästäisiin hyvin tielle joka johti takaisin päin maalialueella. 76:sen jälkeen Mikko otti sammaleen peittämältä kiveltä liu´ut ja minä perässä kohtuullisen kipeät pannut. Löin polven ja kyynärpään kiviin ja nilkutin kohtuullisen pitkään ennen kuin helpotti. 79 haettaessa törmättiin ainoaan isompaan pummiin. Haettiin rastia ihan liian aikaisin kartalta. Kartan tienpohja ulottui todellisuudessa vähän pidemmälle ja pyörittiin ehkä 10min metsässä lopulta paikallistaen itsemme. Energian vähyys ei ainakaan auttanut suunnistuksessa. Tämän jälkeen aikaa olikin sen verran vähän jäljellä, ettei enää isoja hakuja voinut tehdä.

Kiiruhtaen painettiin 43:n jälkeen vielä 45:lle joka jo meinattiin jättää väliin. Haimme vielä pikkurastit tien läheltä ja painettiin muutama minuutti ennen määräaikaa maaliin. 5h käytettiin todella tehokkaasti. Suunnitelman muutos oli järkevä ja haettiin parhaat mahdolliset pisteet. Matkaa kertyi kartasta mittaillen about 43,9km, joka on kohtuullisen hyvin kun ei ihan tietä menty kokoaikaa.

Kiitos Mikolle perehdytyksestä ja erityisesti suunnistuksesta. Mojito Girlseille kuvista ja järjestäjille tietysti erityiskiitos jos tätä sattuu jostain syystä lukemaan. Voittajille vielä ansaitut onnittelut! Hieno laji, eikä tule olemaan ensimmäinen ja viimeinen kerta. Ainoa miinus on tulehtunut jalka, joka tosin jo oireili kisan alla. Nyt lepoa juoksusta taas hetki.
Luu & Jumi

keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Rogainingia ja massahiihtoa!

ROGAINING
Sunnuntaina olisi tarkoitus tehdä uusi aluevaltaus ja tutustua Rogainingiin!
Suuntana on Jämi ja siellä 5 tunnin minirogaining. Tiimikaveri on onneksi minua parempi ja kokeneempi suunnistaja Mikko Luusalo, Endurancen miehiä hänkin. Suunnistuksellisesti kisan pitäisi olla hieman helpompi kuin "normaali" suunnistus, tai sellainen käsitys mulla asiasta on. Tämä tulee jäämään nähtäväksi. Rennon mielin ilman sen isompia tavoitteita lähdetään matkaan ja katsotaan mihin rahkeet riittää.
Oma palautuminen on sujunut ihan ok Kolilta, eikä sen suhteen pitäisi olla isompia ongelmia.


MASSAHIIHTO
Ensi keväänä viimein toteutan pitkään päässä pyörineen "unelman". Huhtikuun alussa edessä on 190km keväistä tunturimaisemaa. Lapponiahiihto tarjoaa kolmena pätkänä rennon letkeää kisailua maisemaladulla Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa.






Keimiön Kiekerö 60 km
Tiistai 2.4.2013
Lähtöaika: Klo 10.30
Lähtöpaikka: Olos
Reitti: Olos - Keimiöjärvi - Olos

Himmelriikin Hiihto 50 km
Torstai 4.4.2013
Lähtöaika: Klo 10.30
Lähtöpaikka: Vuontisjärvi / Vuontispirtti
Reitti: Vuontisjärvi - Pallas -Olos

Karra Huikonen 80 km
Lauantai 6.4.2013
Lähtöaika: Klo 8.30
Lähtöpaikka: Ounasjärvi / Hotelli Hetta
Reitti: Hetta - Pallas - Olos

Kohtuullisen hyvillä keleillä tuolla ollaan ilmeisesti aina hiihdelty. Tämä onkin hyvä, koska profiilia reitillä on ihan tarpeeksi pituuden lisäksi. Reissuun lähden työkaverin kanssa ja todennäköisesti hiihdellään koko reissu kimpassa. Kokemusta meillä onkin neljältä edelliseltä vuodelta "hiihtoleirien" muodossa. Kovin säännöllisesti en edellisinä vuosina ole hiihtänyt mutta aina tuo leiri on tuonut ruuhkaviikon:
2009 - 5pvä - 161km - Vuokatti
2010 - 6pvä - 200km - Ylläs
2011 - 6pvä - 250km - Ylläs
2012 - 7pvä - 300km - Vuokatti hiihto 30km -> loput Saariselällä

Se on selvä, että tänä talvena odotan lunta ja säännöllistä hiihtoa, että Lapponiasta selviäsi hyvin ilman rasitusvammoja. Reissuun kuitenkin lähdetään rennolla fiiliksellä ilman isompia ajallisia tai sijoituksellisia tavoitteita, joten tarkoitus ei ole olla ihan niitissä tämän jälkeen. Alla lainaus sivuilta:

Hiihtojen jälkeen sauna, uintia ja tanssia. Hoppua ei ole, huoltopisteessä ehtii riipaista välipalaa ja soppaa, voitelemaan sukset ja välipäivinä voi vaikka katsella porokisaa. Pääasia ei ole voitto vaan soma olo.

maanantai 8. lokakuuta 2012

Vaarojen ultra 2012

Valmistautuminen kisaan ei ollut ihan optimaalista. Vielä torstaina tuli tehtyä kellon ympäri duunia perjantaista puhumattakaan. Kaikesta huolimatta lähdin luottavaisin mielin Kolille. Koko reissuun lähtö oli melkoista säätöä, eikä se juuri kisassakaan sen kummemmaksi muuttunut. Siitäkin huolimatta täytyy olla suoritukseen tyytyväinen. Kaiken kaikkiaan ihan hyvä kauden lopetus. Alun perin suunnittelemani Joensuun 12h jää siis väliin. En tulisi olemaan siellä kuitenkaan siinä kunnossa kuin toivoisin. On järkevämpää nyt palautella ja alkaa rakentaan kuntoa ensi vuotta varten.


Startti tapahtui 7 aikaan aamulla. Sain rutiinit ihan hyvin hoidettua. Aamiaisen jälkeen viimeisiä viilauksia tehdessä huomasin kuitenkin, ettei mulla ollut ollenkaan mukana kenkiä, millä olin suunnitellut juoksevani. Hirveän penkomisen jälkeen otin varakengät käyttöön:
Inov8 Roclite 285
Heti alkoi jännitys siitä, kestääkö jalkani noin lerppanoita kenkiä 86km tiukkaa maastoa. Siinä säätämisessä jäi sitten tiimi ilmoittamatta joukkuekisaan. Harmi, voitto olisi rapsahtanut siitä!
Startti tapahtui vähän varkain vielä jutellessani tutuille. Onneksi pääsin kuitenkin heti joukon kärkipäähän, enkä jäänyt blokkiin. Alun perin piti lähteä rauhassa liikkeelle mutta miten kävikään! KarSU:n Pasi Penttinen lähti heti kasvattamaan eroa muihin ja minä tietysti perään. Hetken kuluttua takaa ei enää kuulunut muiden tuloa. Ensimmäisen vesipisteen jälkeen, jota ei tullut hyödynnettyä, hieman mietittiin oltiinko aloitettu vähän liian lujaa. Juteltiin niitä näitä ja annettiin mennä kun hyvältä tuntui. Tieltä metsään siirryttäessä alkoi kuitenkin järki voittaa ja tasasin hieman menoa. Jäin juoksemaan yksin ja keskityin säästelemään voimia.

Polku oli yllättävän hyväkuntoinen alusviikon sateiden jäljiltä. Hieman mietitytti millainen alusta tulee olemaan toisella kierroksella kun kuutisensataa juoksijaa on taivaltanut siitä. Tankkailin juoksun lomassa hieman geeliä urheilujuoman muassa. Välillä kaadoin merisuolaa suuhun ennen ryyppyä parantaakseni imeytymistä. Pari kaatumista sattui polkuosuudella Kiviniemen tilalle. Toisella kerralla säikähdin hieman, kun polvi vääntyi. Onneksi muutaman tunnusteluaskeleen jälkeen pystyin taas juoksemaan. Salmen ylitys sujui sulavasti veneellä samalla tankaten. Katselin kelloa väliaikaa tarkastaakseni ja huomasin sen simahtaneen. Väliaikoja en tiennyt siis kun puolessa välissä. Muuten ihan tunteella vedettiin. Kiviniemen vesipisteellä täytin toisen mukana olevan pullon vedellä Kolivaaraa ja Ryläystä varten. Juomapussissa oli vielä liru myös jäljellä, joten se rittäisi. Ensimmäisellä kierroksella vaaraletka sujui ilman ongelmia. Tajusin kuintenkin tässä vaiheessa, ettei meno ollut ihan syönnillään.
Ryläykseltä alas tullessani kuulin takaa tulevan juoksijan. Hän osoittautui Lupus Extremen Janne Hietalaksi. Miehestä olin kuullut hurjia juttuja jo ennen kisaa. Jannen kanssa juostiinkin kohtuullisen pitkä pätkä yhdessä välissä niitä näitä jutellen. Teknisissä alamäissä jäin aina aika reilusi mutta helpommilla pätkillä pääsin taas peesiin. Miehen maastotekniikka häikäisi.

Seuraavaksi oli luvassa vesipiste, jossa täytin tyhjentyneen pullon vedellä. Vesipisteeltä alkoi tylsä ja pitkä tieosuus. Jalat eivät oikein tykänneet tiellä läpsyttelystä vaikka muuten juoksu kulki taas vähän paremmin. Kun vihdoin tieosuuden jälkeen lähdettiin nousemaan Ukko-Kolin päälle kohti huoltoa, alkoi reidet olemaan jo hyvin tyhjät. Kaveri vieressä näytti todella tuoreelta edelleen. Tässä vaiheessa alkoi jo korvien välissä tuntua, ettei tarvi voitosta taistella tänä päivänä.

Savuttiin yhdessä puolivälin huoltoon joskus 4:30 hujakoilla. Stoppi oli lyhyt. Roskat poissa ja uutta geeliä repun taskuun. Alta minuutin oltiin jo jatkamassa kohti toista kierrosta. Läpsyteltiin asvalttia alamäkeen ja nautiskeltiin energiajuomiamme. Jannella pakkas hieman tulemaan juoma ulos ja tarjosin hänelle suolaa avuksi. Kun aloin kaivaa, ei pussia löytynyt mistään. Olin antanut suolapussukan vahingossa roskien seassa huoltajalleni. Tässä kohtaan tiesin, että lopusta tulee hankala.

Toinen kierros lähti reippaasti liikeelle. Kuultiin, että ollaan vain 3 minuuttia kärkimiestä jäljessä. Ensimmäisellä huoltopisteellä jo selkä näkyi kauempana tiellä. Juoksimme kohtuullisen reippaasti vielä tietä kohti polkuristeystä jossa minun oli pakko alkaa passailemaan etten sippaa täysin. Janne jatkoi samalla hyvällä vauhdilla ja katosi pian metsään. Sain kohta kiinni Penttisen jonka Janne oli ohittanut hetken aiemmin. Hänellä oli myös ongelmia vatsan kanssa. Jatkoin eteenpäin taas yksikseni. Mäet alkoivat painaa entistä enemmän ja reidet olivat jo täysin tyhjät. Hetkellisesti meno parani kun ruuttasi geeliä naamariin. Polku oli edelleen hyvässä kunnossa kaikkien niiden juoksijoiden jäljiltä kunnes aloin lähestyä Kiviniemeä. Mutaisissa paikoissa sain rymytä välissä nelinkohti kompuroiden. Joissain kohti oli hankala päästä mäkeä ylös liukkauden vuoksi. Olin siltikin odottanut pahempaa.



Kiviniemen salmen ylityksessä oli kärkikolmikko vielä 5-8 minuutin sisällä. Ryläys tulisi merkitsemään paljon lopputuloksen kannalta. Vesipisteeltä otin toisen 0,75l pullon täyteen vettä ja pari desiä kulautin heti alas. Juoksu kulki kohtuullisesti vielä tiepätkän vaikka tunsin jo ettei neste enää virrannut mahasta eteenpäin. Polulle päästessäni meno hidastui entisestään. Pyrin etenemään tasaisesti ja juoksemaan tasaiset ja alamäet. Ylämäissä ei enää riittänyt puhtia ollenkaan. Henkisesti puristusta ei oikein tahtonut löytyä, eikä tehnyt mieli oikein käskyttää ja rankaista kroppaa. Jalat sinänsä kesti juosta alamäkiin reippaastikin, eikä reidet esimerkiksi ollut kipeät ollenkaan.

Ensimmäinen vaara meni hyvin. Ryläys tuntui jo pidemmältä tällä kierroksella. Sain kuulla, että kärkeen on vain viitisen minuuttia. En siis ollutkaan jäänyt niin paljon kuin luulin. Fiilis oli aika ok, vaikka nyt jo oksentelin tavaraa, mitä yritin saada suun kautta sisään. Tielle ja vesipisteelle taitettuani oksensin mahaa tyhjemmäksi edelleen. Pöhö vähän helpotti mutta mikään ei pysynyt sisällä. Vain minuutin perästä taittoi tielle Penttinen. Yritin vielä pitää vauhtia yllä tieosuudella minkä taisin. Pian kuinenkin Pasi saavutti minut ja ohitti heittämällä kadoten mutkan taakse. Miehen vatsaongelmat olivat poissa ja juoksu näytti maistuvat erittäin hyvin. Hän jäikin vain reilun minuutin voittajasta.

Tiesin, että takaa ei ihan lähellä tule enempää porukkaa. Yritin silti juosta sen minkä pystyin. Kannustin ja ohittelin maratoonareita jotka oli myös tulossa maaliin omasta urakastaan. Loppunousu ei tarjonnut enää mitään isoja elämyksiä, vaikka fiilis olikin todella hieno. Helpohkosta ja mukavasta syyskisasta oli tullut raastoa vaativa ja kuluttava kokemus.


Olin todella helpottunut maalissa. Aika oli noin n.2min parempi kuin 2010. Toivoin isompaa parannusta mutta 9:45 oli kuitenkin kova juttu ja siihen voi olla tyytyväinen. Voittajalle jäin lopulta vain 8 min. 2014 taas sitten kovempaa. Kolmas oli lopulta sijoitus ja ihan palkinnonkin sain :)

Jalat on kevyiden kenkien vuoksi todella hellät ja jalkapohjien jänteet ovat hieman tulehtuneet. Yläkroppa on myös yllättävän hellänä hauiksia myöten. Kolilla parasta on maasto ja sen vaativuus. Se pistää kropan kokonaisvaltaisesti töihin. Vaaroille ei kannata lähteä jos ei ole hyvin valmistautunut. Viimeistään Ryläys syö miehen. Vaarojen ultra on kyllä parasta mitä Suomessa on ultrajuoksun saralla tarjolla.

Loppuun vielä linkki urheiluruutuun, jossa pätkä 14:33 kohdasta alkaen.
http://areena.yle.fi/tv/1655416

Kiitos kaikille kannustajille ja erityisesti oma huolto pelasi kuin unelma. Kaikki jotka tuolla juoksivat ovat kovaa porukkaa. Oli hieno nähdä niin paljon vanhoja ja uusia tuttuja. Harmittavasti kisa söi sen verran paukkuja, etten jaksanut juhlia edes puoleen yöhön. Kolilla on jotain maagista!