sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Pikkujoulut sysikallion tapaan

#Sysikallio100

Janne visioi jo hyvissä ajoin vuotta PTL -tyylistä tapahtumaa. Mikäs sen parempi ajankohta kuin vuoden pimein päivä? Vuoden pimeimmän ultran kaksoismerkitys alkaa avautumaan?













Reittiä visioitiin ihan viimeiseen asti ja Janne veivasi vielä PTL-speciaalin osallistujien ratoksi aattona. Suomen ultrajuoksijat ovat tottuneet etenemään kisoissa n.13-8 km/h vauhtia alustasta riippumatta ja oli hyvä aika haastaa tätä käsitystä. Pitkissä vuoriultrissa (esim.PTL,TDG) on yleensä sijoituksissa korkealla 3-4km/h tahdilla ja suositulla UTMB:lläkin 8km/h vauhdilla etenee vain pari ensimmäistä.

Ensimakua tarjoiltiin osalistujille tutustumislenkkien kautta.

Lopulta 18 rohkeaa tonttua starttasi perjantaina klo 18 baanalle.



  • Ahonen Mikko
  • Auvinen Anssi
  • Heerman Mikael
  • Heikkala Asta
  • Helander Jussi Riku
  • Hietala Janne
  • Hietanen Juha
  • Jumisko Juha
  • Kallioniemi Jussi
  • Kumpulainen Juha
  • Lassila Tuula
  • Mäkelä Tomi
  • Niinikoski Antti
  • Nordman Eetu
  • Pajunen Pekka
  • Pitkäkoski Jari
  • Rautiainen Miikka
  • Toimela Niko
Omaa osallistumista varjosti flunssainen olo ja päivällä mittasin kevyttä lämpöä. Päikkäreiden jälkeen olo oli kuitenkin hyvä ja päätin juosta ainakin pari kierrosta. Alkuun paineltiin iloisesti 25 minuutin kierroksia. Perä tuli aika nopeasti vastaan. Hyvin pian kävi selväksi ettei oma olo ollut raskaan ultran veroinen. Lopettelin 8rks jälkeen kun syketasotkin huiteli vk-tasolla käveleskelyistä huolimatta. Siirryin sujuvasti alkuperäiseen suunnitelmaan...huoltoon!




Karsintaa alkoi siis tapahtua jo heti perjantaina illalla. Pekalta taittui nilkka, mulla oli "flunssaa" ja usealla muullakin saman tyylistä oiretta. Kovia nimiä tippui. PTL 1., Suomen paras UTMB finisher, Vaarojen ultran voittaja...

Yön tullen porukoilla alkoi vireystila laskea, vauhti hidastua ja alettiin pääsemään tunnelmaan. Osa otti lyhyitä unia karistaakseen väsymyksen harteilta. Hyvä meininki sävytti kuitenkin meininkiä! Kavala lämmin huoltotila notkuvine pöytineen houkutteli osallistujia jäämään vähän pidemmäksi aikaa jokaisen kierroksen jälkeen. Tilattu kylmä ilma ja puolimetriä lunta olisi vielä enemmän korostanut tätä. Toki sula maa ja nopeasti mudaksi ja mössöksi mennyt reitti asetti omia haasteita.








Jengi tsemppasi ja työsti hidastuvia kierroksia pimeydessä rohkeasti. Osa joutui luovuttamaan ja osa oli naamaa myöten liassa palattuaan kierrokselta. Juuri sitä mitä pitikin. Haastetta ei puuttunut.

Kävin nukkumassa 5h yöunet ja palasin rikospaikalle. Valoisa toi ehkä vähän helpotusta pikkujoululaisille. Osa kävi motivointikeskustelua mielessään ja väsymys näkyi silmistä. Osalla hehkui maaninen katse ja selkeä missio hoitaa homma kotiin.















Olin laskeskellu ennen kisaa, että 20h + tauot todennäköisesti tulee voittoaika olemaan ja alkuperäinen omakin tavoite tuolla reitillä. Kovin pieleen arvaus ei mennyt kun Micke kurvasi viimeiselle kierrokselle vähän ennen 20h aikaa. PTL-kellot kilkatti. Maaliin tullessa mukana oli viha-rakkaussuhde, johon arvokas ja harvinainen finisher-laatta oli lupa liimata. Toisena yllätyksenä käteen ojennettiin myös finisher-paita! Nopeimman keskivauhti nousi lähelle 5km/h. Kun reitti oli niin haastava ja satasella nousua kertyi n.7600m, eli lähelle UTMB:n noususummaa, voi tahtia pitää kovana!

Piemeyden laskettua maaliin saapui seuraava uurastaja. Debyyttiultran tehnyt Eetu Nordman, jonka huumori riitti hankalinakin hetkinä. Hänestä kuullaan vielä! Antti Niinikoski nautiskeli pikkujouluista ilman isompia ongelmia ja tuli tunnin Eetun jälkeen perille. PTL odottaa ensi vuonna Anttia, eikä sen suhteen tule olemaan mitään ongelmaa näillä näytöillä.

Reilu 24h startin jälkeen neljäntenä perille löysi kova konkari, suunnistusympyröistäkin tuttu Tomi Mäkelä. Varma finisher jo etukäteen. Motivaation hakua tosin hänkin joutui tekemään yön pimeinä tunteina. Mutta silloin ne Tekijät punnitaan. Tomi ilahdutti maaliin tullessa vielä teemaan sopivalla runolla.

Pian Tomin jälkeen maaliin riensi myöskin ensimmäistä pidempää ulträhörhöilyä vääntänyt Miikka "mustahevonen" Rautiainen. Tulevaisuuden toivojamme ja uusia naamoja Eetun ohella mikäli ultramatkoille mielivät! Hienoa suorittamista! Kärjen porukka taisi olla kokonaisuudessaan Helsinki Trail Running Clubin porukoita. Pitäisiköhän sitä itsekkin jo liittyä tuohon "eläkeläisten" sosiaaliseen palveluun...

Miikan maaliin tulon jälkeen radalle jäi vain kaksi urhoa. Hietsu ja JR. Saunan jälkeen grillasimme makkaraa ja palasimme huoltopisteelle kannustamaan sinnikkäitä. Muut olivat jo joko keskeyttäneet tai maalissa. Kovaa mielenlujuutta jatkaa työstämistä vielä toisen illan pimennyttyä ja vuorokauden toistamiseen vaihduttua. Jätkä taivalsivat kierroksia yhtäjalkaa n. 2,5km/h eli kierros tunnissa vauhtia.

Hietsu hiippaili onnellisena maaliin kahden jälkeen toisena yönä. JR taasen nautiskeli matkasta lähes koko 40h ja näin ollen osoitti suurta mielenlujuutta tehdessään matkaa lähes 2 vuorokautta. Hyvää treeniä JR:n ensi vuoden pitkille kisoille.

Muita mieleenpainuvia hahmoja oli myös sinnikkäät naiset Tuula ja Asta. Rohkeaa nuorta asennetta!

Kisakenkä taisi olla 70% Inov8:n Oroc mutta mielestäni nastasta ei ollut hyötyä välttämättä kuin yhdessä kohtaan, Ämpärinousussa. Testailin jalkaa Mudclawta ja jäi kyllä sellainen fiilis, että täytynee hankkia omaankin kaappiin. Just tuon kelin kenkä!

Olihan hieno viikonloppu ja parhaimmat pikkujoulut vaikka oma juoksu jäikin torsoksi. Tapahtumaa voi hyvillä mielin pitää kovimpana tämän maan ultratapahtumana ja eiköhän jotain speciaalia tule jatkossakin. Isoin kiitos kuuluu Jannelle ja perheelle! Nyt sitten lepäillään flunssat poissa ja jatketaan työstämistä ensin kympin ennätyksen parantamiseksi ja sitten pidempiä kisoja.



Kuvia käytin kavereilta tylysti hyväksi. Kuvaajina ainakin Merja Yli-härsilä, Janne Marin, Sari Heerman, Janne Hietala...ja huonot otokset on minun...

tiistai 17. joulukuuta 2013

#Marrasputken lopetus

Loppuhan se!
Blogi ei pysynyt perässä mutta eipä se mitään.

Suoritus hyväksytty. Lenkkejä ei hirveästi eli 37. 7 kpl yli minimin.
Kilometrin neljän sadan hujakoilla, joten mitää määrämättöäkään ei tullut tehtyä.
Sen sijaan vauhdikasta juoksua tuli hyvin verrattuna tyypilliseen treeniini. Kaksi kisaakin tuli juostua. Aktia meni erinomaisesti lähelle ennätystä jo marraskuussa. Nyt joulukuussa murskasin vanhan enkan johtuen tietysti marrasputken harjoitusvasteesta. Viikin vitonen taas marraskuun viimeisenä päivänä oli aika heikko suoritus vaikka ihan hyvä fiilis olikin. Taisi olla tyyntä myrskyn edellä.

Alla vielä kuvat viimeisiltä lenkeiltä. Kyllähän tästä voisi itsellensä ottaa joka marraskuisen puhteen.

22.11. Vantaalla yllättävä tien loppuminen

23.11. Oulussa loskan keskellä

24.11. Takaisin pimeällä Vantaalla


25.11. Pamplonaa iltalenkillä


26.11. Radalla nyt Manoilla, liian tukeva vauhtiin


27.11. YLen kimppalenkin valotunniste

28.11. Tuusulanväylän ylpeys

29.11. Citylenkki ja oivallus


30.11. Viikin vitonen, alus eka lopus vika


torstai 21. marraskuuta 2013

#Marrasputki päivä 21




Tein viikon kovan treenin salibandyn muodossa. Kova treeni siitä tulikin! Nyt on paikat ihan hellänä ja huomenna ne vasta onkin!

Säbän päällä juoksin pakollisen marraslenkin poijaan kanssa kärryjä työnnellen miniminä lähiympäristössä.

Kaupallisuuden baabelin torni levittämässä valosaastetta


keskiviikko 20. marraskuuta 2013

#Marrasputki päivä 20

Heikot yöunet ja aika hektinen päivä ei oikein tuonut fiilistä treenistä. Onneksi oli keskiviikko ja Ylästön yhteislenkin aika. Jouduin kiirehtimään 3,4km lujempaa, että ehdin starttiin ja sainkin ihan hyvän hiitin heti alkuun.

Yhdeksän oli tämän keskiviikon saldo. Tai kymmenen kun Unski kävi morjentamassa parkkipaikalla. Ainakin vielä jäi häneltä lenkki heittämättä. Reitti oli normaalista hieman poikkeava mutta muuten speksit oli aika samat ku muulloinkin. Ontrailissa kehutut voimaleuatkin tuli nähtyä kun Ossi ja Tero heitteli ihan kunnon Ghetto Training Style -liikkeitä Pitkäkosken telineissä. Paluumatkalla tsekattiin vielä helmikuun uimapaikka Vantaajoesta. Jos ei kilot karise niin tietää mitä on luvassa. Tuttu loppukiritaistelukin nähtiin. Itse jäin raahustamaan takajoukkoihin.

Hyvä lenkki ja yksin olisi jäänyt tekemättä. Thanks boys and Kati!

20 perättäistä treenipäivää. On tainnut jo edellinen peräpäivien putki mennä jo rikki.
 

#Marrasputki päivä 19

Vähän nihkee aamulenkki ja reippaampi juoksu sai jäädä. Maanantain hyvä draivi tiessään. Haltialan peltojen kautta töihin reppuselässä hölököttelyä.

Takaisin päin olikin jo vähän parempi meno. Teinkin extempore 3x4minuuttia reippaasti ja väleihin heittelin 7 minuuttia hölökkää. 23,7km päivän saldo.

Stop golfkenttälaajennus?


Pimeät pellot

maanantai 18. marraskuuta 2013

#Marrasputki päivät 15-18

Jäipähän päivitykset tekemättä...

15.päivä juoksentelin iisiä töistä kotiin iltapäivällä juuri alkaessa hämärtää. Tein 2x500m vedot lenkin loppupuolella. Ei mikään tykki fiilis mutta ei niin huonokaan. Ilta meni kartsalla juhliessa. Onneksi nestemäinen jäi viiteen kerta-annokseen.

Lauantaina vuorossa oli sitten syksyn ensimmäinen kisa, Aktia-cup ja 10km. Epäilin olevani nippa nappa 39minuutin kunnossa. Verroissa fiilis oli vielä vähän epävarma ja viivalla jänskätti taas ihan hulluna. Enemmän kun missän pitkissä kisoissa. Startissa oli kohtuu ryysis mutta pihan jälkeen pääsi jo juoksemaan omaa vauhtia. Ekan kilsan ajattelin ottaa iisimmin kuin edellisillä kerroilla. About 3:43 kilometriä seurasi toinen samanlainen. Sykkeet pyöri 175-176 hujakoilla. Vauhti tuntui kohtuullisen sopivalta vaikka tiesin, että sykkeiden puolesta voisi aloittaa jopa rohkeamminkin. Pienessä ryhmässä mentiin kolmas kilsa 3:45 ja neljäs 3:44. Terävässä ylämäessä lähin hakemaan omaa linjaa kun tuntuu että muut aina hidastaa korostetusti siihen. Viiden kilsa oli jotain 3:54 ja oli hitain. Kääntöpaikan jälkeen laitoin vähän lisää pökköä pesään. Tai siis siltä se tuntui. Kilsa hujahti 3:48 keskisykkeen noustessa jo kynnyksen tuntumaan 180-tasolle. Sain muutaman juoksijan kiinni ennen alamäkeä jossa jo tiesin, että porukka taas himmaa. Laskettelin mäen reippaasti ja jengi jäi jälkeen. Seiska kilsa tuli 3:45 tahtia. Puskin yksin pieneen vastatuuleen, tai siltä se ainakin tuntui. Edessä meni kiusallisen lähellä jengiä mutta en päässyt kantaan. Takaa alkoi askeleet kuulumaan kun itellä meno tuntui hyytyvän. Kasi kilsa hiipui 3:50 tasolle ja sijan jouduin nöyrtymään sykkeenkin hiipuessa 177 tasolle. Yritin pinnistellä, etten jäisi kovin kauas ennen loppukiriä ja sainkin eron pidettynä jossain 10-20m tienoilla. Ysikilsan sain pinnisteltyä taas 3:45 tasoon ja sykkeet pysyi 177 hujakoilla. Aiemmin aina hyvin irronneen pitkän loppukin aika tuli ja aloin käskyttää kroppaa. Ajatusta oli mutta mitään ei tapahtunut. Ilman kiriä ja vain 2 sekuntia edelliselle hävinneenä lomppasin viimeisen kilometrin aikaan 3:46 kilsan keskarin ollessa 180 ja maksimin 182. Loppuaikaan 37:48 olen erinomaisen tyytyväinen ja odotuksiin nähden juoksu meni paljon paremmin mitä pelkäsin. Mutta silti jäi hieman sellainen fiilis, että kaikki ei irronnut. Maksimit jäi kynnyksen tienoille, tai sitten kynnykseni on luultua ja mitattua matalammalla. Maalissa sain haukkoa happea oikein kunnolla eikä yhtään enempää olisi pystynyt antamaan joten eipä jossiteltavaakaan jäänyt. Seuraava yritys sitten joulukuussa. Sijoitus oli nyt 41 kun yleisessä sarjassa oli 77 juoksijaa...jäätävä taso!

Ilta jatkui sitten Ylästön lenkkikerhon porukan kanssa kosteissa merkeissä kisaa spekuloiden. Loistava päivä kaiken kaikkiaan jonka kruunas hyvät iltamat. Humalaisia vetojakin tuli lyötyä!

Sunnuntaina ei sitten jaksanut ajatellakaan lenkkiä kun vasta illalla. Sekin ihan miniminä ja tosi rauhallisesti. Jalat ei oikein tuntuneet olevan tällä planeetalla vaikka varsinaisesti ne ei kipeät olleetkaan.

Tänään maanantaina jälleen lenkki illalla ja miniminä. Kulku toisaalta oli ihan uskomaton. Rennon letkeää menoa ja kokoajan oli tunne että lähtee lentoon. Tätä se on parhaimmillaan!


Koski kutsuu jos ei paino tipu! 15.pvä

Kohti aktiaa

Loppuverrat kimpassa
Hämärä lenkki sunnuntai-iltana

Pimeää joulunodotusta