Pikkujoulut sysikallion tapaan

#Sysikallio100

Janne visioi jo hyvissä ajoin vuotta PTL -tyylistä tapahtumaa. Mikäs sen parempi ajankohta kuin vuoden pimein päivä? Vuoden pimeimmän ultran kaksoismerkitys alkaa avautumaan?

Reittiä visioitiin ihan viimeiseen asti ja Janne veivasi vielä PTL-speciaalin osallistujien ratoksi aattona. Suomen ultrajuoksijat ovat tottuneet etenemään kisoissa n.13-8 km/h vauhtia alustasta riippumatta ja oli hyvä aika haastaa tätä käsitystä. Pitkissä vuoriultrissa (esim.PTL,TDG) on yleensä sijoituksissa korkealla 3-4km/h tahdilla ja suositulla UTMB:lläkin 8km/h vauhdilla etenee vain pari ensimmäistä.

Ensimakua tarjoiltiin osalistujille tutustumislenkkien kautta.

Lopulta 18 rohkeaa tonttua starttasi perjantaina klo 18 baanalle.

• Ahonen Mikko
• Auvinen Anssi
• Heerman Mikael
• Heikkala Asta
• Helander Jussi Riku
• Hietala Janne
• Hietanen Juha
• Jumisko Juha
• Kallioniemi Jussi
• Kumpulainen Juha
• Lassila Tuula
• Mäkelä Tomi
• Niinikoski Antti
• Nordman Eetu
• Pajunen Pekka
• Pitkäkoski Jari
• Rautiainen Miikka
• Toimela Niko

Omaa osallistumista varjosti flunssainen olo ja päivällä mittasin kevyttä lämpöä. Päikkäreiden jälkeen olo oli kuitenkin hyvä ja päätin juosta ainakin pari kierrosta. Alkuun paineltiin iloisesti 25 minuutin kierroksia. Perä tuli aika nopeasti vastaan. Hyvin pian kävi selväksi ettei oma olo ollut raskaan ultran veroinen. Lopettelin 8rks jälkeen kun syketasotkin huiteli vk-tasolla käveleskelyistä huolimatta. Siirryin sujuvasti alkuperäiseen suunnitelmaan...huoltoon!

 

Karsintaa alkoi siis tapahtua jo heti perjantaina illalla. Pekalta taittui nilkka, mulla oli "flunssaa" ja usealla muullakin saman tyylistä oiretta. Kovia nimiä tippui. PTL 1., Suomen paras UTMB finisher, Vaarojen ultran voittaja...

Yön tullen porukoilla alkoi vireystila laskea, vauhti hidastua ja alettiin pääsemään tunnelmaan. Osa otti lyhyitä unia karistaakseen väsymyksen harteilta. Hyvä meininki sävytti kuitenkin meininkiä! Kavala lämmin huoltotila notkuvine pöytineen houkutteli osallistujia jäämään vähän pidemmäksi aikaa jokaisen kierroksen jälkeen. Tilattu kylmä ilma ja puolimetriä lunta olisi vielä enemmän korostanut tätä. Toki sula maa ja nopeasti mudaksi ja mössöksi mennyt reitti asetti omia haasteita.

Jengi tsemppasi ja työsti hidastuvia kierroksia pimeydessä rohkeasti. Osa joutui luovuttamaan ja osa oli naamaa myöten liassa palattuaan kierrokselta. Juuri sitä mitä pitikin. Haastetta ei puuttunut.

Kävin nukkumassa 5h yöunet ja palasin rikospaikalle. Valoisa toi ehkä vähän helpotusta pikkujoululaisille. Osa kävi motivointikeskustelua mielessään ja väsymys näkyi silmistä. Osalla hehkui maaninen katse ja selkeä missio hoitaa homma kotiin.

Olin laskeskellu ennen kisaa, että 20h + tauot todennäköisesti tulee voittoaika olemaan ja alkuperäinen omakin tavoite tuolla reitillä. Kovin pieleen arvaus ei mennyt kun Micke kurvasi viimeiselle kierrokselle vähän ennen 20h aikaa. PTL-kellot kilkatti. Maaliin tullessa mukana oli viha-rakkaussuhde, johon arvokas ja harvinainen finisher-laatta oli lupa liimata. Toisena yllätyksenä käteen ojennettiin myös finisher-paita! Nopeimman keskivauhti nousi lähelle 5km/h. Kun reitti oli niin haastava ja satasella nousua kertyi n.7600m, eli lähelle UTMB:n noususummaa, voi tahtia pitää kovana!

Piemeyden laskettua maaliin saapui seuraava uurastaja. Debyyttiultran tehnyt Eetu Nordman, jonka huumori riitti hankalinakin hetkinä. Hänestä kuullaan vielä! Antti Niinikoski nautiskeli pikkujouluista ilman isompia ongelmia ja tuli tunnin Eetun jälkeen perille. PTL odottaa ensi vuonna Anttia, eikä sen suhteen tule olemaan mitään ongelmaa näillä näytöillä.

Reilu 24h startin jälkeen neljäntenä perille löysi kova konkari, suunnistusympyröistäkin tuttu Tomi Mäkelä. Varma finisher jo etukäteen. Motivaation hakua tosin hänkin joutui tekemään yön pimeinä tunteina. Mutta silloin ne Tekijät punnitaan. Tomi ilahdutti maaliin tullessa vielä teemaan sopivalla runolla.

Pian Tomin jälkeen maaliin riensi myöskin ensimmäistä pidempää ulträhörhöilyä vääntänyt Miikka "mustahevonen" Rautiainen. Tulevaisuuden toivojamme ja uusia naamoja Eetun ohella mikäli ultramatkoille mielivät! Hienoa suorittamista! Kärjen porukka taisi olla kokonaisuudessaan Helsinki Trail Running Clubin porukoita. Pitäisiköhän sitä itsekkin jo liittyä tuohon "eläkeläisten" sosiaaliseen palveluun...

Miikan maaliin tulon jälkeen radalle jäi vain kaksi urhoa. Hietsu ja JR. Saunan jälkeen grillasimme makkaraa ja palasimme huoltopisteelle kannustamaan sinnikkäitä. Muut olivat jo joko keskeyttäneet tai maalissa. Kovaa mielenlujuutta jatkaa työstämistä vielä toisen illan pimennyttyä ja vuorokauden toistamiseen vaihduttua. Jätkä taivalsivat kierroksia yhtäjalkaa n. 2,5km/h eli kierros tunnissa vauhtia.

Hietsu hiippaili onnellisena maaliin kahden jälkeen toisena yönä. JR taasen nautiskeli matkasta lähes koko 40h ja näin ollen osoitti suurta mielenlujuutta tehdessään matkaa lähes 2 vuorokautta. Hyvää treeniä JR:n ensi vuoden pitkille kisoille.

Muita mieleenpainuvia hahmoja oli myös sinnikkäät naiset Tuula ja Asta. Rohkeaa nuorta asennetta!

Kisakenkä taisi olla 70% Inov8:n Oroc mutta mielestäni nastasta ei ollut hyötyä välttämättä kuin yhdessä kohtaan, Ämpärinousussa. Testailin jalkaa Mudclawta ja jäi kyllä sellainen fiilis, että täytynee hankkia omaankin kaappiin. Just tuon kelin kenkä!

Olihan hieno viikonloppu ja parhaimmat pikkujoulut vaikka oma juoksu jäikin torsoksi. Tapahtumaa voi hyvillä mielin pitää kovimpana tämän maan ultratapahtumana ja eiköhän jotain speciaalia tule jatkossakin. Isoin kiitos kuuluu Jannelle ja perheelle! Nyt sitten lepäillään flunssat poissa ja jatketaan työstämistä ensin kympin ennätyksen parantamiseksi ja sitten pidempiä kisoja.

 

Kuvia käytin kavereilta tylysti hyväksi. Kuvaajina ainakin Merja Yli-härsilä, Janne Marin, Sari Heerman, Janne Hietala...ja huonot otokset on minun...