Helmikuun treenit!

Helmikuussa treenimäärät eivät kasvaneet. Voisi melkein sanoa että päin vastoin. Finlandia ja Kaukopartiohiihto sinänsä toivat hieman lisää tunteja mutta vaativat myös palautumista kuten tammikuun lopun 24h hiihto. Kroppa on välissä melko väsynyt mutta keveillä- tai lepopäivillä ylikuntopeikko on pysynyt poissa. Juoksua ei edelleenkään tosiaan paljoa ole mutta ehtiihän kilsoja nostella sitten kun lumi alkaa sulailemaan. Mukavan monipuolista:

VKO 6 - 6:51- Jalan - 75,1km - 6:51
  Avaintreenit: 4x100m, 3x2000m, mäkitreeni juosten ylös 5 x +130m ja reipasta alas.

VKO 7 - 12:32- Jalan - 49,7km - 10:28
  Avaintreenit: 3h rymy hangessa + 5h rymy renkailla höystettynä
- Hiihtäen - 30,5km - 2:04

VKO 8 - 13:31- Jalan - 41,6km - 3:52
  Avaintreenit: 3x1000m+2x400m+3x200m & 6x400m
- Hiihtäen - 100,9 km - 7:58 (mukana kumppari ja vapaan hiihdot)
  Avaintreenit: Finlandia maksimilla 2:58
- Pyörällä - 1:30 trainerilla - VK 2x5min+10min

VKO 9 - 25:31- Jalan - 19,5km - 1:36
  Avaintreenit: kerran vain lenkillä PK2
- Hiihtäen - 161,5km - 24h (pelkkää kumpparihiihtoa)
  Avaintreenit: KPH

Kevyt maaliskuun alku on pakko ottaa kevyesti tuon KPH:n vuoksi mutta eiköhän tässä kuitenkin pääse kohtuunopeasti tehokkaampienkin treenien maailmaan. Lapponiaa varten hiihtoa tulee hiihto pysymään edelleen mukana vaikka kumpparit naulaan ripustankin tältä talvelta. Juoksun osuus tulee kasvamaan lähiviikkojen aikana myös. Kohtahan tuo Aktia cup taas koittaa.

Kohti kevättä!

Finlandiahiihto ja Kaukopartiohiihto!

Finlandia!

Speksit täältä!

Tavoite oli hiihtää alle 3h. Tuloksena aika 2:58:40, joten hiihto meni odotusten mukaan.

En aikonut keventää finlandiaa varten ollenkaan ja treeniä tulikin viikolla ihan mukavasti reilu 10h ennen sunnuntaita. Suksi oli laitettu viimeisen päälle ja tuntui todella luistavalta lyhyessä verryttelyssä.

Sain vinkkiä ennen kisaa, että Finlandia alkaa kilpajuoksulla lähtöpaikoista. Kaksi ensimmäistä sukset kädessä juoksukisaa lähtöön menivät hyvin ja pääsin asettumaan kuuman ryhmän taakse, oman ryhmäni kolmanteen riviin. Ei huono!

Startti oli kohtuullista säätöä, sauvoja napsui poikki jengin hakiessa omaa paikkaa ensimmäisessä nousussa mäkimontusta. Jälleen vinkin mukaan työnsin lyhyitä teräviä työntöjä varmistaen ettei omien sauvojeni päälle kukaan suksi. Heti nousun jälkeen pääsi hiihtämään jo hyvin. Letkan mukana painettiin kovaa vauhtia. Melkein heti huomasin, että liian kovaa mulle. Annoin silti mennä. 15km:iin asti kaikki sujui kohtuullisen hyvin. 20km:iinkin vielä sinnittelin hyvin ja sitten olikin takki jo tyhjä. Edelleen 30km matkaa maaliin ja mies ihan sipissä. Latu-ura pehmeni kärkiporukan alla, eikä sukseni toiminut pehmeässä mössössä. Eipä siinä enää auttanut kuin hiihdellä ladun laitoja hakien kovempaa baanaa.

Luulin 3h tavoitteen jo menneen aikapäiviä sitten ja mietin jo hyvää syytä keskeytyksellekin kun vauhti hidastui hidastumista. Yht´äkkiä jossain 30km:n jälkeen huomasin GPS:n ja kilometritolppien lukemien poikenneen reilun kilometrin verran. Huomasin jälleen olevani hyvin 3h tahdissa. Tästä sainkin hieman lisävoimia ja puristusta loppuun. Ainoa hankala asia lopussa oli lyhyen matkan sivakoijat jotka koukkasivat eteen ja tukkivat baanan. Vaikka he antoivatkin mukavasti tilaa, kapeilla väylillä tukkoa pääsi muodostumaan.

Maalissa oli fiilis lähinnä helpottunut ja hieman pettynyt pahasta notkahduksesta vaikka ajallisesti tavoite täyttyikin. Nyt jälkeenpäin hiihto tuntuu jo erittäin hyvältä. Hyvä, kova treeni!

 

Kaukopartiohiihto

Täältä speksit!

Edellisen viikonlopun Finlandian jälkeen oli muutama yö ylirasitusoireita, lähinnä hikoilua niin kuin ennenkin. Pidin maanantain lepoa, juoksin PK:ta tiistaina 20km ja keskiviikkona hiihdin viimeisen kumpparihiihdon viikonlopun KPH:ta varten kestoltaan 1,5h kohtuu kevyesti. Ennen starttia matkaksi muodostui 150km. 225/300km sai jäädä tulevaisuutta varten.

Perjantai aamuna oli Utissa kuuden maissa ja kävin ensimmäisenä hakeen sukset ja sauvat välinevarastosta. Kumpparit olivat omasta takaa. Omat isot 45:set otin varakengiksi ja jalkaan laitoin vanhan upseerin tiukemmat ja enemmän elämää nähneet 43:set, jotka olivat tiukemmat ja sopivammat lämpimään keliin. Varustesäädön jälkeen pääsin starttamaan 6:45 ensimmäiselle eteläiselle lenkille. Keli oli mieto noin nollassa tai jopa asteen lämpimällä. Luisto oli mukavan mutta pitoa ei ollut yhtään. Olin tarkoituksella ottanut kohtuu pitkät sauvat, että olisi mukava lykkiä tasuria helpoilla pätkillä. Muuten hyvä idea, mutta erittäin tylsät piikit lipsuttivat sauvoja jäisellä tiellä ikävästi ja tulehdutti ranteet jo muutaman kympin jälkeen. Oikea, kerran murtunut oli jo melko huonossa kunnossa. Onneksi sain vaihdettua sauvat lyhyempiin mutta terävät piikit omaaviin, joilla meninkin sitten lopun matkaa. Sääntö nro 1 = tarkista varusteet

Alku sujui rivakasti, eikä suunnistuksellisia haasteita ollut. Porukkaa tuli vastaa hyvin ja hyvin löytyi saman vauhtistakin porukkaa lumipukuisista poikasista. Oli reitillä muutamia koko 48h urakoiviakin. Vähän ennen Enäjärven koulun huoltoa, alkoi sitten suunnistuksellinen säätö. Sivakoin metsäautotien risteyksestä väärään suuntaan ja ihmettelin hetken kun muut eivät seuranneet. Onneksi edessä oli toinen tienhaara, josta pääsin järven jäälle ja takaisin reitille. En siinä aikaa menettänyt käytännössä yhtään vaikka ihan helpoimmasta päästä jyrkkä, metsäinen lasku järvelle olikin. Melkein heti perään järveltä ylös tullessa lähdimme seuraamaan muutaman hiihtäjän kanssa edellä olevia kahta 300km:n sivakoijaa tietä pitkin vasemmalle. Parin kilsan jälkeen huomattiin, että oltiin käännytty väärään suuntaan tielle. Sääntö nro 2 = suunnista itse

Hiideltiin melkein puolen tunnin pummin jälkeen takaisinpäin ja kohti huoltopaikkaa, eikä aikaakaan ja takaa kuului huuhto, "jätkät te meette väärään suuntaan"! Onneksi väärin oltiin hiihdetty vain muutama sata metriä. Ihmeellisesti olimme missanneet risteyksen ja hiihtäneet liian pitkälle. Onneksi ns. yläkauttakin pääsi koululle. Iso osa porukkaa tuntui "valitsevankin" sen reitin mitä nähtiin. Ryhmä jäi syömään koululle ja minä jatkoin yksin matkaa, nyt hyvillä sauvoilla. Matka taittui nyt paljon helpomin ja ranteet alkoivat tuntua paljon paremmilta. Uudet sauvat eivät painaneet myöskään niin pahasti peukalorakkoja, jotka olivat tulleet parin kympin jälkeen. Urheiluteippi on onneksi korvaamaton apu näissä.

Ensimmäinen lenkki koostui melko pitkälle metsäautoteistä, jotka olivat melko liukkaita hiihtää. Muutamat pidemmät umpiset olivat melko ryteikköisiä ja hitaampia mutta helppo kierros joka tapauksessa. Edellisenä iltana ajattu moottorikelkkaura oli melko hyvin kovettunut ja umpisessakin sitä pitkin suksi luisti mukavasti. Ennen seuraavaa huoltopaikkaa ohitin muutaman lumipukuisen ja hiihtelin "uraa auki" lopun matkaa. Suksien jälkien suunnistuapua ei onneksi tarvinut kun lopussa isompia haasteita ei suunnistuksellisesti ollut.

Eka 75km:n kierros tuli täyteen ajassa 9:30 ja olo oli edelleen fresh & clean. Hieman olin odottanut makean mehun ja suklaan jälkeen oikeaa ruokaa. Ainoa suolanen Utissa oli leipä ja siihen oli tyytyminen. Pienen suolavajeen olin saanut pelkää mehua juomalla aikaan. Syönnin ja suolakourallisen jälkeen vaihdoin yläosaan kerraston ja hiihtopuvun lämpimämpiin. Lisäksi villasukat, hanskat ja buffi vaihtuivat. Latasin lämpimämpää vaatetta myös reppuun, olihan yllä luvassa -20 pakkasta. Kumpparit päätin pitää samoina, kun pienempi tuki jalkaa paremmin. Energiavarastoon tankkasin lisää suklaata ja vähän nestettäkin otin mukaan kun huoltopisteitä yön lenkillä oli luvassa vähemmän. Vaihtoehtoina oli Utti-Anhava-Pajulahti tai Utti-Anhava-Utti. Sain työkaverin mukaan hiihtämään kierroksen, eikä itsellänikään ollut tarkoitus hiihtää kuin 150km, joten helpompi logistisesti oli valita Utti-Anhava-Utti.

Alkumatka lenkistä sujui oikein mukavasti, eikä isoa ongelmaa ollut. Sama rutiini jatkui, nyt kaverin peesissä. Taukoja kaksin hiihtämisessä tulee enemmän mutta seura tuo mukavasti hyvää meininkiä ja huumoria tekemiseen. Baana oli hyvä perinteisen leveä metsäsuksiura länteen ja vastaan tulikin melko pian ihan kunnon hiihtolatu, jota pitkin hiihtelimme ekaan huoltoon Paaskosken majalle. Lyhyen mehutäydennyksen jälkeen lähdimme jatkamaan hiihtolatua eteenpäin, eli väärään suuntaan. Reilun sadan metrin jälkeen ihmettelin joen toisella puolella näkyvät tuloladun valot. Otin kartan kumpparin varresta ja tarkistin tilanteen, majalta olisi pitänyt lähteä tietä pitkin luoteeseen. Garminin kompassi vahvisti tilanteen, koilliseen mentiin. Onneksi pummi jäi hyvin lyhyeksi. Sääntö nro 3 = varmista jos et ole 100% varma

Seuraavat muutamat kilometrit olivat eniten perseestä koko reissulla. Fiilis oli ok mutta reitti meni urbaanissa ympäristössä hiekotettuja teitä pitkin. 93:sten peltosten pohjat olivat entiset niiden teiden jälkeen. Onneksi pääsimme vihdoin ladulle ja etenemään helpommin. Baana muutui jälleen Utin laturetken uraan, eli perinteiseen metsäsuksibaanaan. Muutamat kovavauhtiset laskut vauhdittivat metsän siimeksessä menoamme. Jarruttaa ei voinut kapeassa kelkkaurassa ja meno oli hengenvaarallista paikkapaikoin. Luisto alkoin vähetä dramaattisesti kun pakkanen kiristyi.

Voikkaan hiekkaisen sillan jälkeen otimme peltoreitin muutaman lumipuisen peesissä. Virhe jälleen! Pellon jälkeen meni hetki kunnes paikallistettiin itsemme kartalta. Pienen mietinnän jälkeen päätimme olla palaamatta takaisin ja jatkoimme eteenpäin pientä oikoreittiä lumipukuisten perässä. Haasteena olisi kartan mukaan löytää tieltä risteävä reitti. Pitkän alamäen jälkeen hiekkaan tökkäämisen jälkeen keräilin hetken itseäni ja huomasin, että oikea reitti risteytyi lähellä. Ei mikään pieni baana vaan kunnon hiihtolatu, jota pitkin hiihtelimmekin Anhavalle asti melkein kympin. Ainoa tuska oli pakkasen kiristyminen ja luiston loppuminen täysin. Alamäkeenkin joutui oikeastaan hiihtämään.

 Keitto ja leipä maistui huollossa taivaalliselle. Suolaa tuli nautiskeltua jälleen reilumpi satsi kerralla nesteen kera. Mukana ollut neste oli melkein loppunut ja sekin vähä mikä oli jäljellä, oli jäätynyt pulloihin. Viime kerran mallin, en halunnut ottaa painavia pulloja mukaan vaan menin Salomonin liivirepulla ja parilla 0,75 normijuomapullolla, jotka päivällä pysyivät hyvin sulina mutta yöllä jäätyivät 3h hiihdon jälkeen. Puolen tunnin breikin jälkeen jatkettiin hiihtobaanaa takaisin päin. Jyrkkiä nousuja ja laskuja riitti reitillä. Hieman varovainen laskuissa sai olla kun vastaan alkoi tulla myöhemmin startanneita hiihtäjiä matkalla Pajulahteen ja Anhavalle. Intin sukset eivät ole mitään helpoiten hallittavissa olevia.

Lopussa ei juuri paljoa maininnan arvoista ollut. Vauhti jatkui kutakuinkin samana ja reitti takaisin myötäili samaa vai pienin poikkeuksin. Muita hiihtäjiä oli mukava nähdä aamuyön kuunvalossa hiihtelevän vastaan samassa mielentilassa ja turista muutama sana. Flow oli saavutettu. Kädet ja jalat liikkuivat rytmisesti ilman syvempää ajatusta, eikä motivaatiota tarvinnut hakea. Hiihdosta oli helppo nauttia vaikka lonkankoukistajia pakotti, ranteet olivat tulessa ja takareittä kiristi. Lisäksi pakkanen oli laskenut luvattuun -20 asteeseen. Silti en olisi ollut mistään hinnasta missään muualla. Kaukopartiomiesten ajattelu sai omat retken tuntumaan...juurikin eväsretkeltä.

On ne olleet kovia!

Urakan jälkeen jäi tunne, että 225km olisi ehkä mennytkin ja 300km voisi olla mahdollisuuksien rajoissa kunhan hiihtää 3 kerran sijaan vaikka 6 kertaa metsäsuksilla ennen hommaan ryhtymistä. Tosiaan oman GS:n mukaan matkaa kertyi 150km ja aikaa kului n. 22:30. Mittausväli oli 60s, joten aikamoista leikkuuta mutkissa kartan mukaan on tapahtunut, joten todellisuus on ehkä vähän pidempi.

Tästä palkintona nyt riippuu kaulassa kultainen mitali. Lehvien kanssa sitten kun 300km on mittarissa!

Mukava laji tämäkin!