maanantai 18. marraskuuta 2013

#Marrasputki päivät 15-18

Jäipähän päivitykset tekemättä...

15.päivä juoksentelin iisiä töistä kotiin iltapäivällä juuri alkaessa hämärtää. Tein 2x500m vedot lenkin loppupuolella. Ei mikään tykki fiilis mutta ei niin huonokaan. Ilta meni kartsalla juhliessa. Onneksi nestemäinen jäi viiteen kerta-annokseen.

Lauantaina vuorossa oli sitten syksyn ensimmäinen kisa, Aktia-cup ja 10km. Epäilin olevani nippa nappa 39minuutin kunnossa. Verroissa fiilis oli vielä vähän epävarma ja viivalla jänskätti taas ihan hulluna. Enemmän kun missän pitkissä kisoissa. Startissa oli kohtuu ryysis mutta pihan jälkeen pääsi jo juoksemaan omaa vauhtia. Ekan kilsan ajattelin ottaa iisimmin kuin edellisillä kerroilla. About 3:43 kilometriä seurasi toinen samanlainen. Sykkeet pyöri 175-176 hujakoilla. Vauhti tuntui kohtuullisen sopivalta vaikka tiesin, että sykkeiden puolesta voisi aloittaa jopa rohkeamminkin. Pienessä ryhmässä mentiin kolmas kilsa 3:45 ja neljäs 3:44. Terävässä ylämäessä lähin hakemaan omaa linjaa kun tuntuu että muut aina hidastaa korostetusti siihen. Viiden kilsa oli jotain 3:54 ja oli hitain. Kääntöpaikan jälkeen laitoin vähän lisää pökköä pesään. Tai siis siltä se tuntui. Kilsa hujahti 3:48 keskisykkeen noustessa jo kynnyksen tuntumaan 180-tasolle. Sain muutaman juoksijan kiinni ennen alamäkeä jossa jo tiesin, että porukka taas himmaa. Laskettelin mäen reippaasti ja jengi jäi jälkeen. Seiska kilsa tuli 3:45 tahtia. Puskin yksin pieneen vastatuuleen, tai siltä se ainakin tuntui. Edessä meni kiusallisen lähellä jengiä mutta en päässyt kantaan. Takaa alkoi askeleet kuulumaan kun itellä meno tuntui hyytyvän. Kasi kilsa hiipui 3:50 tasolle ja sijan jouduin nöyrtymään sykkeenkin hiipuessa 177 tasolle. Yritin pinnistellä, etten jäisi kovin kauas ennen loppukiriä ja sainkin eron pidettynä jossain 10-20m tienoilla. Ysikilsan sain pinnisteltyä taas 3:45 tasoon ja sykkeet pysyi 177 hujakoilla. Aiemmin aina hyvin irronneen pitkän loppukin aika tuli ja aloin käskyttää kroppaa. Ajatusta oli mutta mitään ei tapahtunut. Ilman kiriä ja vain 2 sekuntia edelliselle hävinneenä lomppasin viimeisen kilometrin aikaan 3:46 kilsan keskarin ollessa 180 ja maksimin 182. Loppuaikaan 37:48 olen erinomaisen tyytyväinen ja odotuksiin nähden juoksu meni paljon paremmin mitä pelkäsin. Mutta silti jäi hieman sellainen fiilis, että kaikki ei irronnut. Maksimit jäi kynnyksen tienoille, tai sitten kynnykseni on luultua ja mitattua matalammalla. Maalissa sain haukkoa happea oikein kunnolla eikä yhtään enempää olisi pystynyt antamaan joten eipä jossiteltavaakaan jäänyt. Seuraava yritys sitten joulukuussa. Sijoitus oli nyt 41 kun yleisessä sarjassa oli 77 juoksijaa...jäätävä taso!

Ilta jatkui sitten Ylästön lenkkikerhon porukan kanssa kosteissa merkeissä kisaa spekuloiden. Loistava päivä kaiken kaikkiaan jonka kruunas hyvät iltamat. Humalaisia vetojakin tuli lyötyä!

Sunnuntaina ei sitten jaksanut ajatellakaan lenkkiä kun vasta illalla. Sekin ihan miniminä ja tosi rauhallisesti. Jalat ei oikein tuntuneet olevan tällä planeetalla vaikka varsinaisesti ne ei kipeät olleetkaan.

Tänään maanantaina jälleen lenkki illalla ja miniminä. Kulku toisaalta oli ihan uskomaton. Rennon letkeää menoa ja kokoajan oli tunne että lähtee lentoon. Tätä se on parhaimmillaan!


Koski kutsuu jos ei paino tipu! 15.pvä

Kohti aktiaa

Loppuverrat kimpassa
Hämärä lenkki sunnuntai-iltana

Pimeää joulunodotusta

1 kommentti:

  1. Hurjaa on meno! Minä pääsin kynnyksen yli vain tätä lukiessani ;) Ps. Oot jäätävässä kunnossa.

    VastaaPoista