Kolme viikkoa on vierähtänyt nopeasti. Palautuminen PTL:stä on sujunut kohtuullisesti ja lenkkiä on tullut heitettyä jonkin verran. Pisin oli 19-20km ja muuten maltillista 5-15km:n hölökkää n. joka toinen päivä. Juoksu kulkee kohtuullisen hyvin vaikka ihan tikissä ei fyysisesti ollakaan. Jalkaterien säryt ovat loppuneet mutta jäykät ja kevyesti särkevät polvet ovat vielä vähän mysteeri. Korvien väli on myös todellinen mysteeri. Näin pitkiä kisoja mulla ei olekaan ollut näin lähellä toisiaan ennen. Miten saan puristettua lauantaina kisan loppupuolella on todella iso ?
Sää tulee olemaan mielenkiintoinen juttu tulevassa kisassa. Kun kisan speksit ovat 245,3km ja ~2500m kumulatiivista nousua 36h aikana maksimissaan, helle tekee tehtävänsä. Tällä hetkellä Ateenaan ennusteet näyttävät alkuun kuutisentoista astetta. Päivän mittaan lämpö nousee kolmeenkymppiin eikä tuulta ole nimeksikään. On aika selkeää että neste ja elektrolyyttitassapaino on kaikki kaikessa ensimmäisenä paahtavana päivänä. Yölle on säästettävä energiaa eikä helteessä saa uuvuttaa itseään. Spartassa taas aamu näyttää 18 ja päivän mittaan elohopea nousee 31 asteen hujakoille. Siispä reitiltä kannattaa pyrkiä mahdollisimman ajoissa poissa, ettei toista päivää tarvi taivaltaa paahtalla asvaltilla.
2009 vuonna kaikki sujui olosuhteisiin nähden hyvin vaikka olinkin keskeyttämässä useampaan otteeseen. Tuon jälkeen keskeyttäminen ei ole käynyt mielessäkään vakavissaan. Debyyttiaika tuolla vaativalla reitillä oli karvan verran alle 33h, joten siitähän on hyvä lähteä parantamaan. Seuraava tavoite on alle 30h, joka on jo osoittautunut kovaksi ajaksi Spartathlonissa. Vain kolme suomalaista on tuon alittanut. Parhaat suomalaisajat ovat Seppo Leinosen 27.56.32 ja Janne Kankaansyrjän 27.19.15. Molemmilla ajoilla sijoituttiin jaetulle kolmannelle tilalle. Lisää suomalaistilastoja. Tänä vuonna noilla ajoilla tuskin päästään podiumille, koska mukana on sen verran ultrajuoksun kermaa. 24h maailman- ja euroopanmestarit ryhditettynä mennävuosien spartathlon mitalisteilla. Kovaa sakkia siis!
Ite lähden rauhallisesti matkaan ja pyrin pitämään hyvää tahtia kroppaa kuulostellen yön. 160km:n hujakoilla oleva sangasvuori luulisi olevan nyt nopeammin selätettävissä ja loppukin menevän hieman nopeammin riippuen alkaako pää tai jalat pettämään. Vatsa on myös tuolla juokseville se ikuinen ongelma. Mulla oli onneksi vain vähän vatsaongelmia 2009 ja ulkokisoissa muutenkin vatsa on toiminut hyvin, joten sen en usko olevat hankala tekijä.
Eväitä tulen ottamaan edellistä kertaa vähemmän mukaan. Luotan enemmän järjestäjän antimiin joita on todella hyvin tarjolla 2-5km:n välein matkan varrella. Osa laittaa valtavasti drop bageja ja osalla on huoltajat mukana. Itse menen aika minimillä tällä kertaa. Viimeksi huoltajat olivat korvaamattomat, nyt uskon olevan jo niin iso poika, että pärjään ilman :)
Suomalaisia lähtee yhteensä 9 matkaan, joista 3 naista. Uskon vakaasti, että kaikki pääsee perille. Yhteensä juoksijoita starttaa 332. Yleensä tuolla kai on ollut n.40% läpäisyprosentti. Viime vuonna 35 asteen helteessä toki paljon matalampi. Yllättävän matalaksi tuo prosentti jää kun starttaajien on kuitenkin omattava kokemusta ultrajuoksusta juoskemalla 100km alle 10:30 tai yli 200km:n kisa maaliin.
Ainoa missio itselläni on, että lauantaina suutelen kuningas Leonidaksen patsaan varpaita ja juon Evrotas-joen vettä omin jaloin Ateenasta Spartaan raahautuneena. Millään muulla ei ole väliä. Miellyttävää olisi, jos tämän vuotisestä kisasta ei tulisi yhtä kovaa via dolorosaa kuin 2009!
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti