Perinteinen, jo toinen jättäri satanen alkaa lähenemään. 31.5. klo 18 starttaa ryhmä "alan harrastajia" tahkoamaan tuota huhtikuussa jo tutuksi tullutta jätemäkeä.
Viime vuonna suoritus jäi reilun 9h ja 5150+metrin jälkeen kesken. 80 kertaa oli tarpeeksi tuota nyppylää. Katsotaan mikä motivaatio tänä vuonna ryhmässä vallitsee.
Hietalan Janne kuvaili viime vuonna todistusaineistoa tästä hullutuksesta. Mikäli kiinnostaa, niin tervetuloa katselemaan vuorikauriiden perseitä lampun valossa tai muuten vain kokeilemaan miltä ne + ja - metrit tuntuvat kintereissä. Tämä hölmöily on avoin kaikille ja vauhti on maltillinen.
Mitä palautumiseen NUTS Karhunkierrokselta tulee niin munahankikahlaaminen säästi monelta. Jalat oli tosi hyvässä kunnossa jo alku viikosta. Kisassa kipeytynyt lonkankoukistajasta oli aika huolissani heti kisan jälkeen. Pysyvämpää vammaa siitä ei kuitenkaan jäänyt. Nopeasti kipu katosi ja olen vähän lenkkeillytkin, jalan ja pyörällä. Pieni väsymys ja hyvä ruokahalu on tuttuun tapaan leimannut kisan jälkeistä viikkoa. Normaalisti pitäisin pidemmän hyvin kevyen jakson mutta nyt tuntuu, että kaikki on jo sen verran hyvin, että pystyy alkaa tekemään jo vähän treeniäkin.
Kisan piti olla testi pitkästä polkujuoksukunnosta. Toimi
aika huonosti…
Fiilis oli kisapaikalla hyvä. Ruka oli avattu pelkästään
juoksijoita varten ja hyvä ryhmähenki vallitsi jo ennen kisaa porukan valuessa
pelipaikoille. Ennakkoilmoitusten mukaan reitillä olisi lunta ja jäätäkin.
Ajattelin, että lunta on jonkin verran mutta juoksemaan pääsisi muutamia
pahimpia paikkoja lukuun ottamatta. Jää oli aiemmin Kemijärvellä juoksemassani
polkulenkissä huokoista, eikä luistanut juurikaan. Kisakengäksi valikoitui
Inov8:n Roclite 295, jotka kävin hankkimassa vielä alusviikolla. Malli on niin
tuttu, ettei tuliterää paria tarvinnut jännittää. Muita varusteita mietin myös
ja kun ilta oli vähän vilpoinen, ajattelin pukea vielä kompressiosäärystimien
ja lyhyiden trikoiden päälle pitkät trikoot. Intuitio? Ennakkoon valmistautuminen
meni muuten ihan hyvin mutta päiväunet jäi väliin illalta. Olin toki nukkunut
hyvin edelliset yöt, eikä pidetty luentokaan onneksi kovin paljoa jännittänyt. Toivottavasti
joku siitä jotain sai…
Kuva: Hanna Jumisko
Startti oli kiva pienen ryhmän kannustaessa meidät matkaan.
Antin ja Tomin kanssa lähdettiin vetämään ryhmää. Ekaa mäkeä noustiin hyvällä
fiiliksellä. Hyvin pian alkoi hanki, upottava kulkematon munahanki. Kahlailtiin
menemään sen minkä päästiin ja haettiin välissä reittiä. Joku oli kai joskus
mennyt ja epäselviä jälkiä talvelta oli osin havaittavissa lumen pinnassa.
Pilkat puussa oli niin hailakoita, että kiitettiin Antin kanssa Tomin mukana
olosta kaikkia jumalia. Yksi joka osaisi suunnistaa. Reittiä haettiin ja
pummailtiinkin aina minun tai Antin ollessa keulilla. Tunti, kaksi meni hyvänä
läppänä ja huumori lensi umpihangessa sekoillessa. Kun loppua ei tuntunut
näkyvän, alkoi jo meidänkin porukan hymy hyytyä. Kelloa tuli vilkuiltua enemmän
ja laskeskeltua aikoja. Realisti alkoi vallata mieltä. Me emme tulisi pääsemään
takaisin Rukalle. Hiippailimme hangen pinnalla. Aina joka toisella askeleella upottiin
reiteen asti. Ilmeisesti vasen lonkankoukistaja otti kipeää tässä kampeamisessa.
Heikko lihaskunto veti selänkin jumiin. Lihaskuntoa on parannettava kesää varten,
vielä ehtii.
Kuva: Tomi Mäkelä
20km:n pitkän taivalluksen jälkeen lumi väheni ja meno
onneksi helpottui. Fiilis ei silti hirveästi noussut. Kuulemma Sallan päässä
olisi reilusti lunta. Olimme jo jätkien kanssa puhuttu homman järkevyydestä ja
mietitty miten edetään. Keskeyttämisestä ja muiden kokemattomampien
varustautumisesta reitin haastavuuteen keskusteltiin myös. Laitoimme viestiä
olosuhteista varmuuden vuoksi kisakeskukseen. Meininki oli helpompaa Juuman
jälkeen ja päästiin vihdoin vähän juoksun makuun. Selkeää oli, että voimat
olivat jääneet alkumatkan hankeen. Hiliputeltiin komeita maisemia ihaillen
välissä jäistäkin baanaa pitkin. Antti pannutti jäisellä polulla pahan
näköisesti alamäessä. Lumipätkän verestävät sääret saivat mukavasti seuraa
muista ruhjeista. Onneksi karkea lumen pinta ei tehnyt omiin sääriin pahaa jälkeä
kun suojana olivat sekä trikoot että säärystimet. Mulla kriittisin tilanne oli
kun meinasin tipahtaa joen törmältä alas Kiutakönkään maisemia ihailemaan tullessa.
Tomi taas sujutteli nastojen kanssa tasaisesti mukana.
Kuva: Tomi Mäkelä
Fiilikset aaltoilivat. Yön jaksoin hyvin olla hereillä,
vaikka päiväunia en saanutkaan otettua. Aamu toi silti tutun piristyksen.
Vauhti oli kasvanut mutta silti keskustelu pyöri läpäisyn ja sen
epärealistisuuden kanssa. Antti oli päättänyt keskeyttää Oulangan
luontokeskukselle. Oulankaan päästyä kaivelimme drop bagejä sillä silmällä,
ettei paluumatkalle enää tarvinnut jättää mitään. Antti tarjosi myös omat lihikset
ja berliininmunkit meille. Omaa kamaa oli kuitenkin riittävästi siitäkin
huolimatta, että alkumatka oli todella paljon hitaampi ennakkoajatuksia. 1,2l
pullotilaa riitti kohtuullisesti huoltoväleihin. Muutaman kerran täytimme
pullot myös joista, jotka tuolla on onneksi suurimmalta osin tarpeeksi puhtaita
juomiseen.
Kuva: Tomi Mäkelä
Reitti jatkui Oulangan jälkeen hyvänä ”rollaattoribaanana”.
Juoksu oli hidasta mutta matka eteni kohtuullisesti. Pikku hiljaa lunta alkoi
kuitenkin tulla. 80km:n juoksijat tulivat sulan etelärinteen kohdilla hirveää
vauhtia lasketellen vastaan. Porukka piristi omaakin oloa huomattavasti.
Viimeisillä 15km:n matkalla lunta oli sitten jo taas enemmän. Ei kuitenkaan
ihan alun munahangen verran. Taival hidastui ja tavoite alkoi muodostua
varmuudella pelkästään Hautajärvelle pääsyyn. Pitkoksilla toki juoksu vielä maistui.
Kuva: Tomi Mäkelä
Lonkankoukistajan kipuilut
auttoivat päätöksen teossa mutta päätös perustui enemmän huonoon vauhtiin ja
perille pääsyn mahdottomuuteen tuossa kelissä. Tomi ei ollut myöskään
motivoitunut jatkamaan matkaa yksin. Hautajärvelle päästyämme meitä yritettiin
hieman maanitella jatkamaan matkaa mutta turhaan. Olut ja myöhäinen aamiainen
maistui paremmin kuin mahdoton taival takaisin. Alaspäin tullessa pohjoisrinteet
olivat lumisia. Vaikka toiseen suuntaan tilanne muuttui edullisemmaksi, ei
toivoa löytynyt korvien välistä. Toisaalta ei me ihan hirmu pettyneitäkään omaan kyvyttömyyteen oltu.
Kuva: Hanna Jumisko
Takaisin Rukalle päästyä päiväunien jälkeen ilta meni
leppoisasti DNF-paljussa nautiskellen virvokkeita ja kannustaessa maaliin
tulijoita. Huikeita suorituksia nähtiinkin lyhemmillä matkoilla, ja saatiinpa
paljuun mestareitakin seuraksi.
Kuva: #selfie
NUTS oli järjestänyt koko systeemin todella hienosti ja
tapahtumasta jäi oikein hyvä maku. Lumitilanne oli haastava ja sen
informoiminen ymmärrettävästi oli haaste mutta toivotaan, että seuraavalla
kertaa yöpakkaset ei pidä lunta maassa ihan näin pitkään. Toki myöhemmästä
ajankohdastakin oli puhetta ja alustava päivämäärä on viikkoa myöhemmin. Tuskin
näin lumista kevättä tulee heti putkeen.
Kiitos kaikille seurasta, osanotoista ja kannustuksesta.
Kiitos myös NUTSin porukalle duunista meidän kisaajien eteen. Ilman sitä
tämäkin eeppinen reissu olisi jäänyt tekemättä. Oma maine vaan menee kun DNF:ää
pukkaa. Onneksi muutakaan eivät päässeet maaliin, niin ei ole niin paha! Vitsi,
vitsi.
Hienon videon olivat väsänneet Trail Tourista. Silmä tarkkana paljuun!
Loppuun vielä vanha Laphalainen sananlasku: Ei sole poikha
kesää pohojosessa, hiihtokelit vaan huonone!
Enää pari päivää starttiin. Kondis ok, vaikka ainahan sitä ennen kisaa tulee kaikenlaisia epävarmuusfiiliksiä. Karhunkierroksen kisa on tällainen kevään "testi", missä kunnossa mies on. Hyvää juoksua kuitenkin lähden hakemaan. Tavoiteaikojakin on tullut mietittyä mutta keli näyttelee niin isoa osaa, ettei oikein uskalla haarukoida sen enempää. Lunta ja jäätä reitillä tulee joka tapauksessa olemaan. Olisi hienoa ehtiä lyhyiden matkojen startteihin mutta se taitaa olla vain haave...
Vähän tämän vuoden treeneistä voisi laitella myös...
Vuosihan alkoi kehnosti mahdollista kylkiluun murtumaa parannellessa. Peruslenkkeilyä pystyin vaivoin tekemään. Mausteena oli vielä painonpudotusveto, josta selvisin todella tiukalla 10 päivän kuurilla. Tämän jälkeen kylkikin oli jo siinä vaiheessa, että pääsin juoksemaan reippaampaa. Tein aika hyvin vauhtitreenejä oikeastaan aina tuonne maaliskuulle saakka. Väliin rauhallisen PK:n höysteeksi tein jonkin verran rymyä ja renkaanvetoa, maltillista mäkitreeniä ja yhden montrailinkin. Maaliskuulla yritin lähteä sitten parantelemaan kympin aikaani Aktiaan. Juoksu ei ollut helppoa. Jäin enkasta puolisen minuuttia, joten vähän pettynyt fiilis oli. Toki ihan huippukeli ei ollut huonon kunnonkaan lisäksi. 37:04 oli toki toiseksi paras kympin aika, enkä paljoa tuhkaa sirotellut päälleni.
Aktian jälkeen alkoi mäkikausi. Tein nyt enemmän vuoristotreeniä = rymyä ja mäkeä. Välissä tein tehoja minkä jaksoin ja perusjuoksuakin. 10x1600m treeni meinasi tosin meinasi hoitaa miehen telakalle, kun pohkeessa jokin naksahti 8 vedolla. Onneksi muutaman päivän lepo auttoi. Huhtikuussa alkoi sitten mäkihaaste. Huippuhuhtikuu sisälti minimaalisen vähän tasaisia lenkkejä ja nousumetrejä tuli kerättyä +30000m. Voisi sanoa, että jopa kivuttomasti meni tavoite rikki. Toki aika kuluneen oloiset jalat olivan loppukuusta jo. Huhtikuun nousujen lomassa kävin edustamassa Karhuviestissä Endurancen jengissä. Ankkuriosuus meni todellä hyvin kun ennakkoon en juuri mitään odottanut. 9,2km@3:34min/km osoitti, että kunto on edelleen tallella.
Toukokuu alkoi vappurymyämällä Nuuksio traversee. Otalammelta tultiin mettiä pitkin Sysikallioon mahdollisimman paljon nousua hakien. Mitä nyt vähän otettiin rennommin lopussa kun pannutin vaihteeksi kunnolla. Liukkaalla kalliolla lenkkari ei enää pitänyt ja otin poskella vastaan horjahtamisen. Tuloksena vielä parin viikonkin jälkeen turvonnut kyynärpää, edelleen en pysty olemaan polvillaan ruhjeiden vuoksi ja rintalastakin taitaa olla taas murtunut. Olen juossut toki jonkin verran. Ruhjeet sallii kohtuudella lenkkeilyn. Parissa viikossa tuo jo niin tuttu rintakehävamma on jo ultrakunnossa vaikka ei ihan uusi olekaan.
KK ultralle viimeistelyn epävarmuustekijän tuo myös silmäleikkaus, jossa kävin parantelemassa kehnoa näköäni. Viikon hikiliikuntakielto ei ihan pitänyt mutta niin monta päivää pidin lepoa, että vire on vähän kadoksissa. Mut ehkä se siitä.
Hyvä tästä silti tulee ja niin hyviä kirittäjiä Nutsin kisasta löytyy, että tekee tiukkaa enää mahtua maalissa odottavaan paljuun!
