Kuva kertoo hyvin koko vuodesta. Eli harrastus on jatkunut vaikka oman haasteen perheenlisäys asettaakin. Jaksaminen, huono omatunto poissaoloista, ajankäytön pallottelu harrastuksen, perheen ja työn välillä on menneen ja tulevan vuoden isoin haaste. Samalla tuleva tavoite on hoitaa se viime vuotta paremmin. Onnistumisia tuli hankaluuksista huolimatta. Ehkä osin vanhojen pohjien, ehkä toisenlaisen treenin vuoksi? Muutama ylilyöntikin mahtui mukaan mutta niistähän sitä oppii!
Avataanpa vähän kautta:
Q1 - Hiihtoa ja pohjaa
Treenit olivat monipuolisia ja määrällisestikin sain tehtyä kohtuudella asioita. Pääosassa oli pitkät, about 5h -treenit umpihangessa jalalla. Mukana näissä oli höysteenä renkaanvetoa ylämäkeen tasatunnein. Pitkiä juoksuja tuli muuten vähän. Kotirataultra ja jokunen kolmikymppinen. Hieman sain tehtyä tehoja tässä ohessa.Hiihtelyä piti tehdä enemmänkin mutta aika laihaksi jäi saldo. Iso osa kilsoista tuli kisoista ja harjoittelu oli vähän liian satunnaista. Helmikuun alussa hupailtiin neljän hengen tiimillä Vierumäellä 24h-hiihto, jossa oma osuus oli reilu 104km vapaalla. Finlandiahiihto oli vuorossa seuraavaksi helmikuun lopulla. Keli oli minun paskalle sukselle paha mutta onneksi kisa meni ihan kohtuullisesti tasoon nähden ja 3h tavoite tuli alitettua nippa nappa. Viikko tästä ja oli SA-INT tyyliin vetämässä Kaukopartiota Utissa. 150km sai tällä kertaa riittää. Fiilis oli todella hyvä ja suksi oli kohtuullisen syönnillään. Vaikka toinen 75km:n luuppi nautiskeltiin aikaa meni alle 24h reilusti. Neljä päivää tästä ja vuorossa oli firman "leikkimielinen" talviaiheinen kisa. Vo2max-lumikenkäilyä ja ~9km hiihtomaksimit nopeuttivat KPH:sta palautumista mukavasti! Seuraavalla viikolla oli jälleen hiihtokisat ja taaskin työpaikan järjestämät. Kymppi Paloheinän vitosella oli todella hapokas ja hyytyvä, eikä jälkipolville jäänyt paljoa kerrottavaa.
Muutama päivä hiihtokisojen jälkeen avasin juoksussa kisakauden osallistumalla Aktia-cup:n kympille. Itsenikin yllättäen päräytin treeniin nähden kelpoajan ja oman ennätyksen 37:44. Isompaa palautumista en vieläkään antanut ruholle vaan jatkoin samaa monipuolista Rymy-hiihto-juoksu -yhdistelmää maaliskuun loppuun.
Q2 - Hiihtoa ja maratoneja höystettynä lajitreenillä
Kvartaali alkoi pitkään unelmana olleella Lapponia-hiihdolla. Upea viikko oli nautinnollista hiihtämistä vaikka suksi olikin siinä seurassa huono. Hiihtokuntoa oli onneksi jonkin verran kompensoimaan välineitä. Toki sijoitus tai aika ei ollut avainsana, vaan hyvät pitkät treenit. Kotiin palatessa sukset lensivät varastoon ja alkoi juoksuharjoittelu, toki höystettynä metsärymyillä ja renkailla.Yllättäen juoksu kulki kuin unelma pari viikkoa Lapponian jälkeen kun asetuin viivalle Länsiväyläjuoksuun. ~17,2km hujahti tasaisella väännöllä ~3:50 vauhtia. Ehkä koko vuoden parhaiten mennyt kisa! Yritin tehdä muutaman hyvän maratonvauhtisen treenin Länärin jälkeen ja avustaa tietysti synnytyksessä. Ajatuksena oli juosta pieni HTW-maraton toukokuun alkuun ja kuitata 3h:n apina selästä. Varmana rajan alituksesta rymyilin vappuna metässä reilun 6h ja kompuroidessa mursin kylkiluun. Ei ehkä sitä parasta maratonille valmistautumista? Reilu viikko tämän jälkeen buranalla maustetun maratonin aloitin juoksemalla puolikkaan reiluun 1:25 aikaan. Sinnittelin kovan alkuvauhdin jälkeen 32km:n kohdalle, kunnes vatsa- ja kylkikrampit hyydyttivät menon kävelyksi. Totaalinen nöyryytysjuoksu.
Muutaman päivän keräilin itseäni. Tuhkan ripottelujen jälkeen huomasin olevani suuntaamassa 9 päivää myöhemmin uutta voimaa uhkuen Yyterin maratonille revanssi mielessä. Kulku oli huonoa jo heti alusta, eikä kevään eka hellepäiväkään auttanut asiaan. Jälleen totaalinen nuutuminen. Onneksi muut nuutuivat pahemmin ja voitin TV:n. Ei tullut ihan turha reissu. Tähän loppui juoksuharjoittelun yritys ja aloin keskittyä pelkästään kesän pitkää vuoristoultraa varten. Juoksentelin monipuolisesti edelleen ja kävin niittaamassa kovaakin tekojärvihölkässä seiskan. 3:50 km-vauhti kertoi jo terän menneen mutta enää se ei niin haitannut.
Maukkaina lajitreeneinä oli toukokuun lopulla 7h nuuksion läpi rymyäminen Salmista mettää pitkin kehä 3:lle, 80 nousuun typistynyt jättäri100 ja suunnistukset pitkillä verryttelyillä + Swinghillin hörhöilyt. Kesäkuussa huomasin olevani välissä jopa aika kujalla ja hetkellistä ylikuntoisuuttakin havaitsin. Onneksi sain pidettyä aina sopivasti lepo ja keveitä päiviä eikä yli läikkynyt. Endurancen joukkueessa Jukolan viesti ja Jörön järkkäämä Koirataksi olivat kesäkuun highlightsit. Koirataksin 800m:lle tein valmistavana sarjana Jättärillä vertikaalitonnin, 50km+50km 5 ja 3 päivää aiemmin ja vielä aattona Paloheinässä vertikaalitonnin. Ihme kun ei kulkenut?!?
Q2:sen viimeinen treeni meni täysin penkin alle, kun reipas polkujuoksu keskeytyi mystiseen heikotuskohtaukseen ja epäsäännölliseen sydämen rytmitykseen. Ylikuntopeikko?
Q3 - Lajitreeni ja pääkisa(t)
Mietin pitkään vuoden 2013 kisakalenteria. Kevään jätin tyhjäksi isoista kisoista pojan syntymisen vuoksi. Hamusin kuitenkin tilalle syksyksi toista kisaa. PTL vuoristoineen oli jo aiemmin sovittu pääkisa ja pakkomielteenomaisesti ilmoittauduin spartathlonille kuukautta myöhemmin. 2012 vuonna kulki sekä tasaisella, että vuoristossa kohtuudella. Ajattelin, että miksipäs ei tänäkin vuonna. Kunhan treenit saa tukemaan molempia tavoitteita. Sain keväällä tehtyä huonosti määrää tasaisella. Muutamia hyviä lenkkejä tein Q2:lla. Q3:sen osalta treeni oli täysin PTL:ään tähtäävää tai siitä palauttelevaa. Eli Spartathlonille lajinomaista ei juuri tullut tehtyä.Heinäkuun alku meni aika iisisti. Tarvetta ei ollut rehkiä kun 17.päivä lennettiin tiimikaveri Jannen kanssa avaamaan vuoristokausi. Tour de Valle d´Aosta käsitti n. ~413km ja +31300m vertikaalia kymmeneen päivään. Repussa oli painoa about PTL:n verran ja päivämatkat kestivät 10-13h taukoineen. Samalla tehtiin korkeusennätys, kun kävimme huiputtamassa Mont Emiliuksen ihan ison laakson laidalla. Upea reissu ja kova lajinomainen treeni. Ainoa haaste oli kova koti-ikävä! Kunto oli hierottu vuoristoon ja jalka oli syönnillään koko reissun oikeinkin hyvin.
Nelisen viikkoa tuli treenailtua hyvin maltilla TourVdA:n jälkeen lähinnä odotellen kisaa. Vähän suunnistusta ja rentoa lenkkeilyä vailla ohjelmaa. Elokuun lopussa rutiininomaisesti valmistauduttiin kisaan ja viivalla oltiin hyvillä mielin. Jannella ei kesä mennyt ihan suunnitelmien mukaan mutta kaikki näytti startissa hyvältä. PTL meni mukavasti. Rankkahan se taas oli mutta oma kondis oli varmaankin paras tähän astisista kolmesta kerrasta. Jannen ongelmat kumuloitui kisan aikana mutta suomalaisen Sisun voimalla tultiin maaliin toisina. Ei todellakaan huono kisa kun kyseessä on maailman kovin vuoristo-otatus!
Aloitin valmistautumisen toiseen isoon kisaan lepäilemällä hyvin ja kävin vain kevyesti hölkäämässä kuukauden aikana. Fiilis oli silti tukkoinen ja selkä ja jalat edelleen aika paskana. Uskottelin itselleni kuitenkin olevani kunnossa startissa. Spartathlon kääntyi enemmänkin sosiaaliseksi tapahtumaksi ja opintomatkaksi omalta osaltani. Kisan alku oli aika reipas. Toisaalta unelmatavoitteet olivat kovat. Helteisen kisan ekassa isossa huollossa, Hellas Canissa, kortit oli pelattu. Nemeassa vielä sinnittelin mutta nopeasti tavoite tippui vain maaliin raahautumiseen. Vaikka eteneminen ei ollut sujuvaa, eikä miellyttävää oikeastaan enää missään kohtaan, nautin silti suunnattomasti kokemuksesta. Ei ne tulokset kuitenkaan ole näissä pääasia. Patsaalle saavuin ensimmäisenä suomalaisena, eikä kisasta jäänyt mitään vammaa. Vähintäänkin torjuntavoitto.
Q4 - Takasin ruotuun?
Muutama viikko Spartathlonin jälkeen aloittelin hölkät jälleen. Nyt maltillisesti ilman isompia paineita. Ajatus oli lokakuu vetää lonkkaa ja marraskuussa alkaa taas treenaamaan. Vauhdin kautta ensin. Olihan kevään jälkeen vauhtitasot taas tippuneet radikaalisti. Marrasputki oli ensimmäinen asia mihin höyrähdin. Sain tehtyä kuitenkin homman maltilla ilman että olisin joutunut laiminlyömään vauhtitreenejä. Toinen hölmöily oli montrail, 55km:n maastolenkki nuuksion liepeillä. Ei muuten ongelmaa mutta ensimmäinen kympin kisa, Aktia oli viikon päästä siitä. Aktia onneksi kulki oikein hyvin ennakkopelkoihin peilattuna ja jäin omasta enkasta vain 4s ajan ollessa 37:48. Kuukauden viimeinen lenkki oli Viikin Vitonen ja yritin hilpasta maksimit ulos mutta oli todella säälittävä yritys. Aika oli nippa nappa alle 19 minuuttia. Meni kuitenkin kovasta treenistä.
Joulukuun seuraava höyrähdys oli #sysikallio100 pikkujouluhupailu. Ainoa treeni tuota kovaa 100km ja +7600m -tapahtumaa varten oli toisen Jannen synttäritreeni jättärillä 30krt mäki ylös. Sysikallion alusviikolla aktian jälkeen väänsin väkisin muutaman treenin ja huomasin pian kurkun karheuden. Siitä se alamäki alkoi. Sysäri jäi kesken lämmön ja flunssan vuoksi, enkä joululomallakaan päässyt oikein tekemään mitään kun flunssan jämät rähisi keuhkoissa. Vuosi kruunaantui kun liukastuin jäisellä tiellä pohjoisessa ja mursin jälleen saman kyljen, nyt kolmatta kertaa. Kevyt masennus ja väkisin väännetty treeni jäävät muistoksi vuodelle 2014.
Yhteenveto
Vuoksi oli kaikesta huolimatta positiivissävytteinen. Uusiin poukoihin pääsi tutustumaan harrastuksen kautta. Alimatkojen tulokset ovat parantuneet edelleen ja tiedän vielä vauhtipuolella olevan valtavasti potentiaalia. Samoin paino ei vedosta huolimatta ole laskussa, joten siellä on heti 5kg extraa. Viimevuoden treeneissä tuli myös vuoristoultria ajatellen tehtyä jotain oikein, kun heinä-elokuun olin hyvässä iskussa.Parannettavaa on ja ehdottomasti oppeja tulevaa ovat ainakin:
- Lajinomaisuus. Keskity niihin ominaisuuksiin mitä pääkisoissa tarvit.
- Maltilla ja progressiivisesti eteenpäin.
- Kaikkialle ei kannata häröillä, keskity olennaiseen.
- Ajankäyttö noin yleensä.
Hyvää Uutta Vuotta kaikille tänne vaivautuneille! Olkoon 2014 vielä tätäkin parempi vuosi!
